Neuvoton sukupolvi sisältää seitsemän kertomusta - voisi kai niitä kutsua novelleiksikin mutta niissä on jotain epänovellimaista. Kertomus tuntuu paremmalta nimitykseltä.
Ja nimitysaiheesta jatkaakseni, en ymmärrä mistä kirjan suomenkielinen nimi on repäisty. En muista että missään kertomuksessa olisi puhuttu ohimennenkään neuvottomasta sukupolvesta, eikä nimi kuvaa mielestäni sen paremmin kokonaisuutta kuin mitään yksittäistä tarinaakaan. Alkuperäinen nimi Liebesflucten, "Rakkauden pakoja", sen sijaan tuo kokoelman hengen hyvin esiin.
Kertomuksissa leskimies saa tietää että hänen vaimollaan oli toinen mies, saksalais-juutalainen parisuhde ei suju ongelmitta ja taulun tyttöön rakastuminen hankaloittaa pojan elämää. Schlinkin monenlaisia ihmissuhteita kuvaavat tekstit ovat selkeitä ja hyvin kulkevia ja sisältävät välillä yllättäviä käänteitä. Niitä oli ilo lukea.
Suosikkini? Hankala valinta, mutta ehkä Sokeripapuja, jossa mies onnistuu järjestämään itsensä kolmen naisen loukkuun.
Saksankielinen alkuteos: Liebesfluchten (2000)
Kustantaja WSOY 2001, suom. Oili Suominen, 299 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti