torstai 8. huhtikuuta 2010

Sara Gruen: Vettä elefanteille

Jacob on yhdeksänkymmenen. Tai ehkä yhdeksänkymmenenkolmen, kuka näitä enää laskee. Jalkojen toimimisessa on toivomisen varaa mutta mielessä ja kielessä riittää yhä potkua, ja elämä vanhainkodissa kiukuttaa: ruoka on mössöä ja hoitajat ryntäävät kumipohjat nirskuen auttamaan silloinkin kun ei olisi tarvetta.

Kun Jacob näkee sirkuksen pystyttäneen telttansa läheiseen puistoon, hän alkaa muistella nuoruuttaan ja omia sirkuksessa vietettyjä vuosiaan. Päädyttyään hyppäämään sirkusseurueen junaan hän löysi paitsi töitä, myös ihastuksen, hevosten kanssa esiintyvän Marlenan, joka kuitenkin oli naimisissa äkkipikaisen eläintenkesyttäjän Augustin kanssa.

Pidin erityisesti vanhasta Jacobista kaikessa itsepäisyydessään ja turhauduin vanhainkodin touhuun yhdessä hänen kanssaan. Kirja herättikin monia ajatuksia vanhenemisesta. Mutta kiinnostava oli myös sirkusmaailma, jossa glamour yhdistyi karuuteen ja tarkkaan nokkimisjärjestykseen. Vaikka välillä tapahtui ikäviäkin asioita, niin lopulta tarinasta jäi hyvä mieli. Pari juonenkäännettä oli arvattavissa ennalta mutta eipä se haitannut. Ja loppuratkaisu ainakin pääsi yllättämään! :)

Ensimmäinen lause: Grillin punavalkoisen katoksen alle oli jäänyt vain kolme henkeä: Grady, minä ja kokki.


Englanninkielinen alkuteos: Water for Elephants (2006)


Kustantaja Bazar 2008, suom. Anna-Maija Viitanen, 363 s.

3 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan noin vuosi sitten ja pidin kovasti. Gruen kirjoittaa hyvin, ja tosiaan tuo vanha Jacob on romaanin koskettavin henkilö. Jos ehdit, niin kurkkaa blogistani maaliskuu 2009 :)
    Tuo romaanin ensimmäisen lauseen kirjoittaminen blogiisi on ihastuttava idea!

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin tästä kirjasta kovasti. Tavallaanhan tämä on "se kaikkein kerroituin tarina", mutta 30-luvun sirkus tekee siitä erityisen lumoavan. Tätä suosittelee mielellään.

    Luin toisenkin sirkuskuvauksen silloin samoihin aikoihin (sijoittuu myös 30-luvun paikkeille) eli Lotta Lundbergin: Klovnin kyyneleet, mutta se ei ollut kyllä läheskään niin hyvä.

    VastaaPoista
  3. Kävin lukemassa lumiomenan tekstin, jonka joka sanaan voin yhtyä!

    Olen kauan ollut kiinnostunut ensimmäisistä lauseista (Miten monella tavalla tarinan voikaan aloittaa!), joten bloggausta aloitellessa tuo idea tuli mieleen hyvin pian! :)

    Olen joskus harkinnut Klovnin kyyneleiden lukemista mutta en sitten kiinnostunut kunnolla, hyvä tietää etten välttämättä ole menettänyt mitään erityistä! :)

    VastaaPoista