lauantai 24. huhtikuuta 2010

Steven Galloway: The Cellist of Sarajevo

Piiritetyssä Sarajevossa elämä on epävarmaa: ruoka on vähissä, vesijohtovettä ei ole saatavilla ja sähkötkin toimivat vain satunnaisesti, mutta nämä ovat pieniä haittoja verrattuina siihen, että kuka tahansa voi kadulla kävellessään joutua tarkka-ampujan uhriksi, eikä turvassa ole kotonakaan sillä kranaatti-iskut suuntautuvat milloin mihinkin.

Kun kaksikymmentäkaksi ihmistä kuolee iskussa jonottaessaan ostamaan leipää, heidän naapurinsa ja ystävänsä, sellisti, päättää tehdä mitä osaa ja pystyy heidän muistokseen. Joka päivä hän menee kadulle, tapahtumapaikalle soittamaan kappaleen sellollaan, kunnes on soittanut heille jokaiselle. Jos vain pysyy elossa niin kauan.

Kirjan kolme varsinaista päähenkilöä kohtaavat kaikki sellistin: kaupungin puolustajien tarkka-ampuja, nuori nainen joka käyttää nimeä Arrow; perheenisä Kenan joka lähtee taas kerran kanistereineen vaaralliselle vedenhakumatkalle kaupungin halki, ja Dragan joka on matkalla työpaikalleen leipomoon ja päätyy kohtaamaan sodan henkilökohtaisen käännekohdan vaarallisessa, tarkka-ampujan vaanimassa risteyksessä.

Lukija viedään tyylikkäästi mukaan henkilöiden ajatuksiin ja pohdintoihin. On vain selviydyttävä, vaikka pelko on välillä lamaannuttavaa. On myös yritettävä muistaa millaista oli ennen, silloin kun kaunis kaupunki ja siitä ylpeät ihmiset eivät vielä olleet raunioina. Oliko sellainen todellisuus tosiaan joskus olemassa, sillä se alkaa tuntua niin kaukaiselta? Onko sittenkin aina ollut vain tämä, johon kuuluvat miehet kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla? Missä vaiheessa minä muutin kaupunkiin, jossa kadulla saattaa maata ruumis? Vihaavatko kukkuloilla olevat miehet meitä? Vihaanko minä heitä? Onko risteykseen astuva kulkukoira yhtä suuressa vaarassa kuin sitä ylittävät ihmiset, tekevätkö tarkka-ampujat mitään eroa näiden välillä vai onko kaikki vain yhtä suurta peliä?

Ja niin edelleen. Kranaattien paukkeesta huolimatta The Cellist of Sarajevo on hiljainen kirja, ja sellaisena kaunis ja voimakas kuvaus ihmisistä sodan keskellä.

Ensimmäinen lause: It screamed downward, splitting air and sky without effort.


Kustantaja Atlantic Books 2009 (1. painos 2008), 223 s.

2 kommenttia:

  1. en olekaan lukenut mitään kirjaa joka kertoisi tästä sodasta.Vaikuttaa kiinnostavalta, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Ensimmäinen kaunokirjallinen teos aiheesta tämä oli mullekin, karua mutta kiinnostavaa faktaa kyseisestä sodasta ja varsinkin sen sotarikollisista löytyy Slavenka Drakulicin kirjasta Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään.

    VastaaPoista