perjantai 29. lokakuuta 2010

Banana Yoshimoto: Kitchen

Banana Yoshimoton Kitchen mainitaan englanninkielisissä kirjablogeissa silloin tällöin, mutta en ollut siitä niin paljon kiinnostunut että olisin ottanut kirjasta selvää. En edes tiennyt että kirja on suomennettu, ennen kuin se osui silmiini kirjaston hyllyssä, josta poimin sen hetken mielijohteesta mukaani. Lukemaan ryhtyessäni en tiennyt yhtään mitä odottaa, mikä on oikein virkistävää aina välillä!

Ajattelin kuitenkin lukevani romaania, mutta ei tämä sellainen mielestäni ollut. Google kyllä kertoo että romaaniksi tätä silti useimmissa paikoissa kutsutaan, joten menköön tässäkin tunnisteisiin sellaisena kun en parempaakaan nimitystä tiedä. Novellitkaan eivät tunnu asianmukaisilta.

Kirja koostuu kolmesta osasta, joista kaksi ensimmäistä kertoo samaa tarinaa ja kolmas omaansa. Yhteisenä teemana niillä on nuoren naisen selviytyminen surusta ja menetyksestä. Ensimmäisessä tarinassa isoäitinsä kanssa asunut Mikage päätyy yksin jäätyään asumaan isoäidin tunteman nuoren miehen ja tämän transvestiitti-isän luokse. Toisessa Satsuki menettää rakastettunsa onnettomuudessa ja etsii suruunsa hetken helpotusta joka-aamuisesta juoksulenkistä. Levähtäessään eräänä aamuna sillalla hän tapaa erikoisen naisen, joka paljastaa hänelle jotain mikä lopulta auttaa siirtymään elämässä eteenpäin.

Pidin kirjasta mutta se ei tuntunut mitenkään erityiseltä, enkä usko sen jäävän kovin vahvasti mieleeni. Sain kuitenkin lukea kauniisti kirjoitettuja tarinoita joissa oli kiinnostavia henkilöitä!

Ensimmäinen lause: Keittiö on minulle maailman rakkain paikka.


Japaninkielinen  alkuteos: Kitchin (1988)


Kustantaja Otava 1995, suom. Kai Nieminen, 172 s.

11 kommenttia:

  1. Bongasin itse tämän kirjan mieheni siskon kirjahyllystä. En ole Kitcheniä lukenut, mutta natoni kirjamaku osuu yleensä hyvin yksiin omani kanssa ja sikäli tähän voisi tutustua. Kiva, että se putkahti nyt mieleeni sinun arvostelusi myötä :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä tutustumisen arvoinen on! Ja sen verran pikkuinenkin että se tutustuminen käy aika nopeasti. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, minä rakastan Kitcheniä! Pienihän se on, mutta samalla niin kovin täysi. Suosittelen Yoshimotolta myös romaaneja Goodbye, Tsugumi ja NP. Lizardissa taas on hienoja novelleja.

    VastaaPoista
  4. Minunkin pitäisi ehdottomasti tämä lukea.

    VastaaPoista
  5. Rooibos, kiitos suosituksista! Voisin kyllä lukea Yoshimoton tekstiä enemmänkin.

    Tomomi, siitä vain sitten! :)

    VastaaPoista
  6. Mulla tää kirja on jopa hyllyssä kotikotona. Tää taisi olla jonkinlainen trendikirja suomentamisen aikaan, joten jostain kumman syystä sijoitin viikkorahojani tms sen ostamiseen. :) Tai oisinko saanut kirjan lahjaksi.

    En muista kirjasta juuri muuta kuin unenomaisen, melko absurdin tunnelman. Pitäis kai lukea uusiksi, ehkä muistuisi jotain muutakin mieleen.

    VastaaPoista
  7. Kitchen on aivan ihastuttava kirja. Suosittelen sen lisäksi myös Hardboiled & Hard Luck -kirjaa, jota ei valitettavasti ole suomennettu.
    (Aamunkajo)

    VastaaPoista
  8. Transvestiitti-isiä ja kauniita tarinoita! Tuntuu ihan, että tämän voisi vaikka lukeakin. ;D Kansikuva on kyllä puistattavan ärsyttävä ja luotaantyöntävä... Tulee mieleen joku amerikkalainen elämäntapaopas. :D

    VastaaPoista
  9. Salla: Sellainen käsitys mullakin on, että jonkinlainen trendijuttu tämä on ollut.

    Aamunkajo: Kiitos sullekin suosituksesta, pannaan mieleen!

    almafiina: Kansi ON typerä. Muuten kyllä voin tätä sulle suositella teeman jatkoksi! :)

    VastaaPoista
  10. Minä luin tämän myös silloin aikoinaan suomentamisen aikoihin. Kuuluu siihen sarjaan kirjoja joista muista pitäneeni, mutta joista en muista yhtään mitään muuta. Minulla ei ole aavistustakaan mistä kirja kertoo, edes tuo referaattisi ei soittanut mitään kelloja. Oliko siellä joku transvestiitti? Joo, mutta mielikuva on silti vahva, että aikoinaan tykkäsin. Luulen, että olen lukenut myös tuon "NP"-kirjan. En vaan muista siitäkään mitään…

    Huokaus… nyt se sitten alkaa, että on aika lukea kaikki jo kerran lukemansa uuteen otteeseen.

    VastaaPoista
  11. Aloin pitää lukupäiväkirjaa (siis ihan paperilla) siinä vaiheessa kun huomasin että hyllyssäni on kirja jonka tiedän lukeneeni ja josta muistan pitäneeni, mutta josta en muuten sitten muistakaan mitään. Siis yhtään mitään. Se oli Renate Dorresteinin Kivisydän, mutta kyllä niitä varmasti on paljon muitakin...

    VastaaPoista