Mutta nämä vaikeudet eivät onneksi yhtään vähennä lukukokemuksen hienoutta. Tulen varmasti vielä monta kertaa mielessäni palaamaan afganistanilaisen järven rantaan, Marcusin taloon, huoneisiin joiden seinillä on savella peitettyjä maalauksia ja katossa kiinni naulattuja kirjoja, sinne kerääntyvien, sodan riepottelemien ihmisten pariin.
He ovat surreet, kärsineet, menettäneet, kokeneet julmuuksia. Ja niistä kokemuksista Nadeem Aslam punoo romaanin jonka teksti on kuin loputon ketju yhä toistuvia kauniita helmiä; ainuttakaan sanaa ei voi, halua eikä uskalla jättää lukematta, koska voi menettää jotain korvaamatonta.
Henkilöistä kiehtovin ja mieleenpainuvin on Casa: hämmentynyt, jo pikkupoikana terroristiksi aivopesty nuori mies. Hänen päänsä sisällä oli huolestuttavaa olla. Siellä vilisi ajatuksia, jotka toisaalta ovat peräisin tietynlaisesta logiikasta, mutta ovat silti täysin järjettömiä.
Eri näkökulmia riittää muslimiterroristista länsimaalaiseen ja ne antavat tilanteesta laajan kuvan. Ainuttakaan Afganistanin sotien osapuolta Aslam ei juuri mairittele.
Tämä kirja todella kannattaa lukea, ajatuksen kanssa. Muistaakseni joku, tai useampikin, sanoi kaivanneensa tämän lukemisen jälkeen lisää tietoa Afganistanin tapahtumista. Siihen suosittelen Saira Shahin kirjaa Tarinankertojan tytär!
Jopa tämän maan ilmalla on tarina kerrottavanaan sodasta. Täällä on mahdollista poimia pala leipää lautaselta, ja sen vaiheita seuraamalla kerätä kymmeniä tarinoita sodasta. Miten sota vaikutti käteen, joka otti leivän uunista, ja käteen, joka vaivasi taikinan. Miten sota vaikutti peltoon, jolla vehnä oli kasvanut.
Ensimmäinen lause: Hänen mielensä on kuin talo, jossa kummittelee.
Englanninkielinen alkuteos: Wasted Vigil (2008)
Kustantaja LIKE 2010, suom. Vuokko Aitosalo, 389 s.
Olipa hieno tuo huomiosi siitä, ettei Aslam mainitse suoraan sodan osapuolia. Sotilaat ja kapinallaiset ovat kyllä lihaa ja verta, mutta ihmisyys on tämän kirjan pääasia.
VastaaPoistaMinä pidin myös tästä kirjasta ja olen kiinnostunut lukemaan Afganistanista enemmänkin joten ehtiessäni minun on luettava myös Tarinankertojan tytär! Kiva uusi ulkoasu täällä blogissa muuten:)
VastaaPoistaHieno arvostelu! Myös minuun kirja teki vaikutuksen monin tavoin! Kiitos lukuvinkistä tuon Tarinankertojan tyttären suhteen!
VastaaPoistalumiomena, teinkö mä nyt vahingossa jonkin hienon huomion (tai siis sähän sen nyt teit), koska alkuperäinen versio sanoi "Aslam ei mairittele sodan osapuolia". ;) Joka tapauksessa olet kyllä aivan oikeassa siinä että ihmisyys on pääasia!
VastaaPoistaSaSo ja Susa, kiitos! Mulla pyöri tätä lukiessa mielessä Shahin Englantiin muuttaneen isän kertomusten antama kuva Afganistanin kauneudesta ja ihmisten ystävällisyydestä. Varmasti siinä oli koti-ikävälisää, mutta paljon tottakin, näin uskon. Ja tämän kauniin paikan asukkaat ovat siis joutuneet yhä uudestaan tallotuiksi.
Tätä kirjaa en ole vielä lukenutkaan! Mutta hieno uusi pohja sinulla!
VastaaPoistaTosi hieno pohja! Ja ihan hyvin kiteytettynä tuo kirja ja kiitos muistutuksesta Tarinankertojan tyttären suhteen.
VastaaPoistaAhmulla on muuten myös kiva uusi selkeän raikas pohja - olin sitä kommentoimassa tässä joku päivä mutta Blogger tilttasi ja sitten näköjään unohdin palata asiaan, höh. :)
VastaaPoistaTeki mieli jotain rauhallista entisen kukallisuuden vastapainoksi ja siihen tämä sopi just hyvin!
Kiitos :) Minäkin tykkään siitä omastani!
VastaaPoista2 kirjavinkkiä napattu tästä, oih ja voih, kun kirjaston varauspino vain kasvaa. :)
VastaaPoistaSellaista on liikkeellä... ;)
VastaaPoista