Koko perheen, ja erityisesti Cassandran ja hänen Rose-siskonsa elämä saa odottamattoman käänteen kun paikalle ilmaantuvat veljekset Simon ja Neil, läheisen kartanon perijät ja sitä myötä myös linnan uudet omistajat.
Linnanneidon lokikirjan voisi kai sanoa olevan jonkinmoisessa kulttiklassikon maineessa. Asetelma on tarkoituksellisen samankaltainen kuin Jane Austenin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa (mutta tarina päättyy vähemmän odotettavasti), ja tunnelmassakin on sopivasti jotain samaa ja jotain uutta. Kirja on välillä vähän hassu. Se on myös romanttinen olematta imelä. Ja linna on tietysti aivan mahtava ympäristö! Positiivisia juttuja riittää, mutta silti onnistuin olemaan saamatta kirjasta erityisempiä säväyksiä. Kai siksi, että kukaan henkilöistä ei kiinnostanut ihan tosissaan. Mutta tästä on tainnut sen verran moni tykätä, että älkää mua uskoko vaan kokeilkaa lukea itse! :)
Ensimmäinen lause: Kirjoitan tätä keittiön pesualtaassa.
Englanninkielinen alkuteos: I Capture the Castle (1949)
Kustantaja Gummerus 2002, (ilm. 1949 suomeksi nimellä Rauniolinna), suom. Marja Helanen-Ahtola, 374 s.
Oho, miksi en ole tästä kirjasta kuullutkaan, vaikka alkuteos jo vuodelta -49 ?! Jotain mennyt kyllä pahasti ohi..
VastaaPoistaMinä kuulun ihmisjoukkoon, joka tykkäsi tästä. Teresita aikoinaan suositteli ja rakastuin kirjaan kovasti. Se on kepeä ja jotenkin huomattavan moderni aikaansa nähden. Ja pidin loppuratkaisusta, joka oli sopivan arvoituksellinen. Tämän kirjan vetovoima perustuu kyllä osittain juuri henkilöhahmoihin, eli jos ei niistä tykkää tai syty, voi kirja jäädä roikkumaan ilmoille...
VastaaPoistaEmilie: En oikein tiedä kuinka tunnettu tämä on Suomessa. Löysin tiedon (ja lisäsinkin tuohon "teknisten tietojen" riville), että Rauniolinna-niminen käännös on ilmestynyt jo samana vuonna kuin alkuteos, mutta siitä en ainakaan ole ikinä kuullut!
VastaaPoistaSä muuten saattaisit tästä hyvinkin tykätä! :)
Ahmu: Uskon, että teitä on aika paljon. Itsekin pidin kirjassa monesta jutusta, enkä oikein edes tiedä miksi henkilöt jäivät mulle niin etäisiksi. Nyt kirja tosiaan jäi vähän roikkumaan; luin se loppuun ja rupesin nukkumaan, ja se siitä. :)
Minä olen joskus kuullut tästä, mutta pitää tunnustaa, että olen luullut että tämä on joku ihan teineille suunnattu tyttökirja... Pitää lukea!
VastaaPoistaOn tässä semmoinen tyttökirjamainen vivahde olemassa vaikka selkeästi aikuisemmasta jutusta onkin kyse.
VastaaPoistaTämä oli äitini minulle suosittelema, ja ihastuin siihen kyllä. Veikkaan, että itselläni osa viehätystä liittyi aikaan jolloin sen luin. Kaipasin juurikin tällaista ja sain viipyillä kirjan tunnelmissa rauhassa. Ei sillä, etten olisi pitänyt kirjasta vaikka olisinkin lukenut sen kiiressä tms... En vain oikein enää tahdo muistaa kirjasta mitään. Pitänee palata siihen pitkästä aikaa! Hyvän mielen kirja ehdottomasti.
VastaaPoistaMulla kerkesi olla tämä lainassa, mutta se jäi lukematta. Pitääpä lainata uudestaan, kun täällä sitä kehutaan :)
VastaaPoista(Aamunkajo)
Teresita: Hyvän mielen kirjaa kaipaavalle tämä saattaa tosiaan hyvinkin olla nappivalinta!
VastaaPoistaAamunkajo: Varmaan kannattaa, ettet vahingossa missaa jotain mahdollisesti todella hyvää! :)
Koska sinä et saanut kirjasta säväreitä, minä uskon sinua. Kirja-aikatauluni tiukkuus sallii pari kolme muuta uutuuksien ulkopuolelta vuodessa, joten olen tarkkana, mitä silloin luen. Nyt Susa oli tehnyt semmoisen arvostelun romanttisesta kirjasta, että tilaan sen heti. Pidin etenkin siitä, mitä tehtii ruokailun jälkeen;-)
VastaaPoistaKiitos luottamuksesta! ;) Ja nyt pitää mennä heti Susalle katsomaan että mitä silloin oikein tehtiin.
VastaaPoista