"Jane Austen piirtää näkyviin 1700-luvun loppupuolen englantilaisen pikkuporvarisperheen: sarkastista huumoria viljelevän, kohtaloonsa alistuneen isä Bennetin, hänen hössöttävän vaimonsa ja heidän viisi kaunista, naimaikäistä tytärtään. Kaiken keskustana on älykäs, nokkelasanainen, vastustamatonta viehätysvoimaa säteilevä Elizabeth Bennet, jolle rakkaus valmistaa todellisen yllätyksen."
Tämä oli ensimmäinen Austenini, ja myönnän olleeni aluksi epäluuloinen. Mielikuva romanttisesta haaveilusta ja avioliittohakuisuudesta arvelutti, mutta uteliaisuuteni voitti ja halusin ottaa selvää, olenko väärässä.
Aluksi ärsyynnyin muutamasta asiasta, kuten tiettyjen henkilöiden hienostelusta, ihmisten avoimesta arvostelusta ja rouva Bennetin käytöksestä. Muista pääsin pian yli ja ne alkoivat vain tuntua kirjan maailmaan kuuluvilta jutuilta, mutta rouva Bennetiä inhosin kohtuullisen kiihkeästi loppuun asti. Sietämätön ihminen. :) Muuten kirja sitten olikin todella positiivinen kokemus. Ennen pitkää huomasin olevani täysin koukussa tapahtumiin, ja Austenin kepeä tyylikin ihastuttí. Kyllähän kirjassa oli niitäkin elementtejä, joiden suhteen olin epäileväinen mutta eivätpä ne lopulta häirinneet - varmaankin siksi että kirjassa oli niin paljon muutakin.
Austenin lukeminen tuntui myös olevan aurinkoisena, joutilaana päivänä niin täydellisesti paikallaan, että ehkäpä tänä kesänä täytyy vielä tarttua johonkin muuhunkin hänen kirjaansa.
Ensimmäinen lause: On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon.
Englanninkielinen alkuteos: Pride and Prejudice (1813)
Kustantaja WSOY 1985, 10. painos (1. painos 1947), suom. Sirkka-Liisa Norko-Turja, 410 s.
Tiedän, että Lumiomena kuristaa minut nyt, mutta myönnän: Minä en ole Jane Austin -tyyppiä. Jo ajatus oudolla tavalla puistattaa...Olen kylläkin Humisevaa harjua ja Syrjästäkatsojan tarinaa ja L.M.Montgomerya, jota viime mainittua olenkin tuonut runsaasti esille ja jatkan syksyllä taas. Nytkin poseeraan viimeisessä postauksessani, jossa linkitin sinut (tajusin sut, kun Lumiomena vähän tuuppasi;-), kädessäni Montgoemryn Pat - Vanhan kartanon valtiatar.
VastaaPoistaHuomasin sivupalkissasi Richard Masonin Meren huoneissa. Sitä en ole lukenut, mutta kylläkin saman kirjailijan Muistojen huoneet, joka on täydellsien unohtumaton kirja...Minulla on nyt vihko, johon kirjoitan niitä, jotka on pakko (lue: saa) lukea suvella. Meren huoneissa meni siihen sinulta, samoin Harmaat sielut. Ja myös yksi, jota en voi vielä paljastaa...annoit vinkin kirjailijalla, et kirjalla;-)
VastaaPoistaYllätin itsenikin (vai Austenko se nyt sitten pääsi yllättämään) koska kuvittelin etten minäkään ole sitä tyyppiä.
VastaaPoistaKävinkin blogissasi kiittämässä linkityksestä, mutta kiitos vielä myös Lumiomenalle tuuppauksesta! :)
Muistojen huoneet on mulla vuoroaan odottamassa...
Olen itsekin lukemassa Austenia tällä hetkellä ja laitan siitä postauksen jossain vaiheessa. Minulla on ollut myös vaikeuksia päästä Austenin maailmaan käsiksi, katsotaan miten siinä käy...
VastaaPoistaKiinnostavaa lukea mitä mieltä lopulta olet! Kuten jo mainitsin, mua vähän houkuttaisi lukea lisääkin.
VastaaPoista