800 vuotta aiemmin samalla seudulla, ristiretkeläisten hyökkäyksen uhatessa, nuori Alaïs kuulee isältään salaisuuden ja saa säilytettäväkseen kirjan joka sisältää siitä osan.
Kirjassa ovat kyllä useimmat palikat kohdallaan: kiinnostava aihe, kiinnostavia henkilöitä, juoni jossa on ainesta jne... Silti tuntuu, ettei tarina lähde kunnolla lentoon, ehkä loppuhuipennusta lukuunottamatta. Historiallisen ympäristön kuvauskin tuntuu vähän teennäiseltä, osittain varmaan siksi että luin juuri Sarah Watersin hyvin elävää historiakuvausta. Vaikka kyse toki olikin aivan eri aikakaudesta, en voi olla ajattelematta että Waters olisi hoitanut homman paljon paremmin! :) Tämä menee turvalliseen "ihan hyvä" -keskikastiin.
Ensimmäinen lause: Verinoro valuu pitkin Alicen käsivarren vaaleaa sisäpintaa.
Englanninkielinen alkuteos: Labyrinth (2005)
Kustantaja Otava 2006, 2. painos, suom. Katariina Kaila, 652 s.
Labyrintistä jäi minullekin hieman samanlainen olo. Joten tarinasta puuttuu imu, vaikka kaikki ainekset ovatkin kohdallaan. Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, koska niin moni sitä minulle kehui.
VastaaPoistaSarah Waters on kyllä huippukertoja!
Oletko lukenut Elisabeth Kostovan "Historiantutkijan"? Siinä on taas ainekset kohdillaan. Kirjoitin kirjasta pienen jutun blogiini loka-marraskuussa 2009, löytyy jomman kumman kuukauden kohdalta :)
Olen lukenut Historiantutkijan ja pidin paljon!
VastaaPoistaTuota juttuasi esiin selatessani törmäsin myös tekstiisi Mossen Kryptasta. Voi olla että siihenkin tulee jossain vaiheessa tartuttua, koska en kuitenkaan voi vastustaa vanhoja salaisuuksia, esineitä, kammioita sun muuta mitä nyt tähän tyylisuuntaan kuuluu! :D
Tiedätkö, pidin tästä, mutta en enää Kryptasta.
VastaaPoistaPyörittelin Kryptaa käsissäni kirjakaupassa muutama päivä sitten, kummasti se vain kiinnostaa vaikkei tämä Labyrintti kohdallani mikään suurmenestys ollutkaan... :)
VastaaPoista