Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Intiasta, Cambaynlahden pohjalta on löytynyt raunioita, joiden tutkimisen avuksi meriarkeologi Amrita Desai saa venäläisen Sergei Savelnikovin sukellusveneineen. Mikä upotti kaupungit 10000 vuotta sitten? Näyttää siltä, että myytti vedenpaisumuksesta on totta. Ja kun Grönlannin mannerjäätiköllä alkaa tapahtua kummallisia, alkaa vaikuttaa siltä että vedenpaisumuksen uhka on todellinen myös 2000-luvulla. Sergei ja jäätikkötutkija Kari Alanen yrittävät muuttaa tapahtumien suuntaa, mutta heillä ei ehkä ole paljon aikaa.

Isomäki kehittelee ekotrillerissään melkoisen kauhuskenaarion, jossa kamalinta on se, ettei se ole mistään tuulesta temmattu. Kirja toimiikin erinomaisena ilmastonmuutoksen ehkäisyn motivaattorina. On niin turhaa väitellä siitä, onko muutos ihmisen aiheuttamaa vai ei. Vaikka sitä ei voisi varmasti tietää, niin onko meillä muka varaa olla toimimatta, kaiken varalta?

Lukisin mielelläni välillä tietokirjoja, mutta yleensä kaikista ovista ja ikkunoista pursuava kiinnostava kaunokirjallisuus onnistuu varastamaan huomioni. Senpä takia kirjan tieteellisyys olikin virkistävää vaihtelua. Isomäki tarjoilee myös mielenkiintoista tietoa siitä, miten monet asiat, jotka eurooppalaiset kuvittelevat itse keksineensä, on tiedetty jo ajat sitten jossain muualla.

Vedenpaisumusmyytti on muuten kiinnostava juttu: huomasin itsekin eri kansojen mytologiaa käsittelevää kirjaa lukiessani, että se on levinnyt todella laajalle. Ja se taas herättää epäilyksen siitä, että siinä on jotain perää!

Ensimmäinen lause: Taru Atlantiksesta, uponneesta mantereesta, oli kiehtonut ihmisten mieliä niin pitkään, että Atlantiksen löytymisellä olisi luullut olevan merkittävä uutisarvo.


Kustantaja Loisto/Tammi 2009, 9. painos (1. painos 2005), 314 s.