Olen halunnut lukea tämän siitä asti kun tämä vuonna 2000 sai Finlandia-palkinnon. Eihän tässä kovin pitkään siis mennyt. :) No, kirja tuskin on odottamisesta huonontunut!
Kirjan idea on mielestäni todella hyvä. Sinisalon vaihtoehtoisessa todellisuudessa pohjoismaisten suurpetojen joukkoon on saatu varsin kiehtova laji: peikko, joka viimein vuonna 1907 löydettiin ja tieteellisesti tunnistettiin. Tarinan päähenkilö on Mikael, valokuvaaja joka ulkonäkönsä vuoksi tunnetaan Tampereen homopiireissä nimellä Enkeli. Hän löytää kerrostalon pihalta sairaan peikonpoikasen jonka tietää heti haluavansa omakseen ja vie kotiinsa. Kuten on odotettavissa, peikon pitäminen asunnossa, salaa, ei ole ihan mutkaton juttu.
Homma toimii erinomaisesti myös muuten kuin vain ideana. Kertojina toimivat vuorotellen Mikael, hänen hiljattain jättämänsä ex Tohtori Spiderman, Mikaeliin ihastunut Ecke, alakerran Pentin alistettu filippiiniläinen postimyyntivaimo Palomita sekä mainostoimiston komea Martes, joka leikittelee Mikaelin ihastumisella. Kerronta etenee nopeatempoisesti pätkissä, jotka ovat välillä hyvinkin lyhyitä ja pisimmilläänkin vain muutaman sivun mittaisia. Väleihin on siroteltu runsaasti vanhoja tarinoita, runoja sekä "tieteellisiä" tekstejä peikoista. Omaan makuuni tämä toteutus ainakin sopi oikein hyvin.
Kirja käsittelee monenlaisia valtasuhteita ja niiden muutoksia henkilöiden välillä (peikko mukaanluettuna). Sen Sinisalo hoitaa taidolla, kuten myös vanhojen myyttien ja kesyttömän luonnon yhdistämisen nykypäivän kaupunkilaisen elämään. Tykkäsin!!
Ensimmäinen lause: Alan hätääntyä.
Kustantaja Tammi 2000, 268 s.
Mä tykkäsin tästä kanssa kovasti silloin joskus kun luin. Minulla oli jostain syystä hirvittävät ennakkoluulot tätä genreä ja tarinaa kohtaan, mutta Sinisalo hoitaa paketin upeasti. Olen tämän jälkeen lukenut aika monta Sinisaloa ja mikään ei ole pettymyksekseni yltänyt lähellekään tätä.
VastaaPoistaMinullekin tämä oli voimakas lukukokemus - ja oikeastaan ihan mullistava, sillä tämän jälkeen luin muitakin Sinisaloja ja aloin ylipäätään silloin tällöin lukea scifihtäviä kirjoja. Ja mustakin tämä on paras Sinisalo! Mieheni taas ei pitänyt tätä kovinkaan kummoisena ja valitin siitä hänelle aika kauan. Tosi huono kirjamaku! ;)
VastaaPoistaTämä on kyllä hyvä, eikä ainakaan turhan tavanomainen! Voi olla että luen muitakin Sinisaloja, vaikka tämä olikin se joka aiheensa puolesta kiinnosti ylivoimaisesti eniten.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä kirjasta todella paljon. Lukukokemus oli nimenomaan Jennin kuvauksen mukaisesti voimakas. Harmillista on vaan, että tuo taitaa olla Sinisalon paras teos ja luin sen ensimmäisenä, nyt ei siis voi enää mennä kuin surkeampaan päin...
VastaaPoistaSiitä on hulluna aikaa, kun luin tämän, mutta muistan, että pidin tästä kovastikin. Sen sijaan kun yritin lukea Sinisalon Sankareita, se jäi kesken, koska en vain tykännyt. Muita sitten en ole yrittänytkään.
VastaaPoistaHienoa että Suomesta löytyy tällaistakin kirjallisuutta. Mua ei saa yleensä innostumaan nykyisestä kotimaisesta kirjallisuudesta, mä olen varmaan niin paatunut luettuani Päätaloa, Linnaa ja Waltaria. Kuitenkin Sinisalo näyttää puskevan vähän joka puolelta, täytyy pistää korvan taakse.
VastaaPoistaVinkkinä, lukekaa muuten ihmeessä Robert Holdstockin 'Alkumetsä' siinä on hieno samanhenkinen kirja.
..Ja kiitos vinkistä!
Harmi tosiaan, jos/kun tuli luettua se paras ensimmäisenä. Tällä hetkellä motivaatio muiden Sinisalojen kokeilemiseen ei ole kovin korkealla, mutta kuten sanottu, ehkä tulee joskus luettua. Saa nähdä!
VastaaPoistaOlen lukenut Alkumetsän ja muutaman muunkin Holdstockin. Lähes kaikkien niiden lukemisesta on jo aikaa, mutta kirjojen tunnelma on säilynyt mielessä! Luin Kaukaiset kaiut parisen vuotta sitten ja heti ensisivuilla tuli ihan samanlainen tunne kuin aiemmin Holdstockin metsissä, vaikka nyt oltiinkin kaupungissa.
Minulle kirja, joka on voittanut Finlandian on melkein aina pettymys. Yritin lukea Antti Hyryn Uunia ja nukahdin jo kolmannella sivulla. Ketä kiinnostaa jonkun äijän uunin muuraus ja fundeeraaminen, fundeeraaminen ja uunin muuraus, uunin muuraus ja...
VastaaPoistaSiis silti, tämä olisi voinut olla se poikkeus lävitse mun ennakkoluulojen muurin. Ehkä se vielä onkin.
Luin tämän joskus vuoden taitteessa ja se oli kyllä hengästyttävän hyvä! Luin kuumeisella vimmalla, kun piti saada selville, kuinka lopussa käy. Suosittelen lämpimästi! Kirjan nimi on todella kaunis ja hieno, vaikka laululaina onkin.:)
VastaaPoistaLeena, uskomatonta mutta totta: tämä oli ensimmäinen ikinä lukemani Finlandia-voittaja. Menee lähinnä sen piikkiin että kotimainen kirjallisuus yleensäkin on jäänyt aiemmin lukemisissani todella vähälle.
VastaaPoistaalmafiina: Olin itsekin koukussa ja luin tämän nopeasti. Pidän myös paljon kirjan nimestä, ja koko laulujuttu muutenkin limittyy tarinaan hienosti!
Luin tämän joskus teininä ja se oli mielestäni kovin outo. Pitää varmaankin yrittää uudelleen nyt vähän vanhentuneempana ja viisastuneempana...
VastaaPoistaMitenkähän moni teininä luettu kirja tuntuisikaan nyt erilaiselta? Kun vaan ehtisi tässä kirjojen tulvassa joskus kokeilla! :)
VastaaPoistaHei! Kiva blogi sinulla. Minä pidin Sinisalon kirjasta aikoinaan kovasti. Tosi kiehtova tarina, kiitos, että palautit sen mieleeni. Ansaitsi kyllä Finlandian.
VastaaPoistaHeipä hei ja kiitos! :) Ja kiehtova tämä kirja tosiaan on!
VastaaPoistaLinkkasin tämän jutun omaani :)
VastaaPoistaKiitos, juttusi olinkin jo käynyt lukemassa mutta pahan tapani mukaisesti jättänyt kommentoimatta... :)
VastaaPoista