Schenkel ei ole kirjoittanut perinteistä dekkaria vaan romaanin rikoksesta. Siinä ääneen pääsevät monet kyläläiset, joista kukaan ei juuri pitänyt murhatusta perheestä, mutta jotka silti vähän säästelevät sanojaan, koska "eiväthän heidän asiansa minulle kuulu". Lausunnot paljastavat kylän suunnattoman järkytyksen teon vuoksi, mutta toisaalta myös asioiden kuoliaaksi vaikenemisen kulttuurin.
Kertojien joukossa on murhaajakin, jonka nimeä ei suoraan sanota vaikka se kyllä lukijalle selviääkin. Kirjassa vuorottelevat kyläläisten lausunnot, murhaajan tekemiset, uhrien kertomukset, onpa väliin siroteltu rukouksiakin jotka tiivistävät tunnelmaa entisestään. Rakenne toimii erinomaisesti, Hiljainen kylä on täynnä tehoa ja voimaa. Lukunautinnosta ei kuitenkaan voi puhua, sillä kirja puistattaa, kammottaa ja saa voimaan pahoin. Tämän postauksen lukija päättäköön siis itse, ottaako nämä mielipiteeni suosituksena vai kehotuksena pysyä kaukana, itse olen kahden vaiheilla.
Ensimmäinen lause: Ensimmäisen sodanjälkeisen kesän vietin maalla etäisten sukulaisten luona.
Saksankielinen alkuteos: Tannöd (2005)
Kustantaja Gummerus 2009, suom. Leena Vallisaari, 231 s.
Samansuuntaiset olivat minunkin ajatukseni kirjasta. Hyytävä kuvaa kirjaa hyvin.. Sekin on mielenkiintoista, että hyytävyys tulee ennenkaikkea tunnelmasta ja tapahtumista eikä niinkään yksityiskodilla mässäilystä. Kirjailijan toiseen teokseen, Kalteis, en ole vielä tutustunut, mutta pitäis kyllä.
VastaaPoistaKirjan tunnelma on tosiaan taitavasti luotu! Katselin Kalteisia tänään kirjastossa, mutta ei tehnyt mieli ihan vielä sitä lukea tähän perään, jossain vaiheessa varmaan kyllä.
VastaaPoista