Huomasimme viimein salvata oven. Teimme huovista pesän sivustavedettävään, sammutimme kynttilät ja nukahdimme sylikkäin, sinun partainen leukasi ja rohtuneet huulesi rintaani vasten. Käkikello hiljeni ja aika viimein pysähtyi.
Mikael saapuu isoäitinsä hautajaisiin, taloon joka on aina tuntunut enemmän kodilta kuin se paikka jossa hänen vanhempansa asuivat. Vastassa ovat häntä edelleen hyljeksivät sukulaiset, mutta myös isoisän sisko Tuulikki, joka antaa Mikaelille avaimen isoisän työhuoneeseen. Sieltä Mikael löytää sodanaikaisia päiväkirjoja joista selviää isoisä Urhon syvä, salainen rakkaus ystäväänsä ja toiseen sotilaaseen Toivoon. Isoisällä ja pojanpojalla oli muutakin yhteistä kuin perinnöksi annettu nimismiehen virkapaita ja sen taskussa kulkenut viinakortti.
Hilvo on tarttunut rohkeasti aiheeseen jonka jotkut varmasti haluaisivat pitää poissa näkyvistä, ja lopputulos on hieno! Kielessä on sekä karuutta että kauneutta, juuri tähän tarinaan sopivassa suhteessa. Henkilöt ovat eläviä ja heidän kokemuksensa kiinnostavia. Urho ja Toivo joutuivat salaamaan todelliset tunteensa täysin, menemään naimisiin ja perustamaan perheen koska niin kuului tehdä. Mikael voi olla julkisesti mitä on, mikä ei valitettavasti silti tarkoita että kaikki sen hyväksyisivät. Mikaelin isä vaikenee niin isänsä ja poikansa asioista kuin omistaankin.
En oikein keksi mitään mihin voisin Viinakorttia verrata. Se on omanlaisensa: erilainen rakkaustarina, erilainen sotakuvaus. Kannattaa lukea!
Ensimmäinen lause: Asemalla minulle tarjotaan kyytiä, mutta kieltäydyn.
Kustantaja Tammi 2010, 208 s.
Miltä sinusta tuntui se, että kolme sukupolvea jakoivat saman salaisuuden, mutta vain Mikael pystyi siitä puhumaan. Minusta se isä-vaihe olisi voitu jättää pois, turhallisena toistona ja hivenen epäuskottavana juonilisänä.
VastaaPoistaMinustakin isän kohdalla olisi voinut hypätä suoraan yli, kun se joka tapauksessa sivuutettiin niin nopeasti. Lukiessani kuvittelin, että siitä olisi vielä noussut jotain, isän ja pojan välistä yhteisymmärrystä tai lähentymistä tai jotain. Tällaisenaan se jäi hieman hämmentäväksi.
VastaaPoistaVoi, tämä pitäisi saada käsiin mahdollisimman pian! Miehen kirjoittamaa homorakkautta ei kovin usein saa luettavakseen, varsinkaan suomalaisen.
VastaaPoistaTomomi ja Jori: Siis oliko se isäkin homo? Jotenkin onnistuin lukiessani ohittamaan sellaisen mahdollisuuden ja tajusin ajatella sitä vasta jälkeenpäin muiden arvioita lukiessani. Kieltämättä epäuskottavaa, jos KAIKKI paljastuvat homoiksi. Olihan se isän osuus tuollaisenaan aika turha.
VastaaPoistaalmafiina: Tämä on kyllä siinä asiassa harvinainen helmi!