Arto Lappi (toim.): Kevätsateiden aika

Arto Lappi on suomentanut ja toimittanut kokoelman japanilaisia tankarunoja 600-1800-luvuilta. Monet runoista ovat siis yli tuhat vuotta vanhoja, mutta eivät päivääkään liian vanhoja - paremminkin ne tuntuvat raikkailta ja tuoreilta! Kokoelma on ihastuttava. Runot vievät ajatukset kauas viiden pienen rivin ulkopuolelle. Miten niin vähällä voikin sanoa niin paljon?

Ennakkomielikuvissani japanilainen runous sisälsi paljon luontoa ja vuodenaikojen vaihtumista, mikä pitikin paikkansa:

Luumunkukkien
syvänpunainen hehku,
pajut iltojen
varjoissa taipuisina.
Kevätsateiden aika.


Kyoogoku Tamekane


Aihevalikoimasta löytyi silti paljon muutakin, kuten rakkautta:

Pitkät syysyötkään
eivät kyllin pitkiä
kauan kertyneen
rakkautemme vihdoin
saadessa täyttymyksen.


Tuntematon

Sekä kaipausta, vanhuutta, nuoruutta, vuoria, auringonnousuja, kurjen ääntä, vaeltavia pilviä... Nämä runot sopisivat hyvin päivärutiiniksi, pikku hetken rauhoittumiseksi yhden kerrallaan lukien. Lappi on suomentanut runot englanninkielisistä käännöksistä, mutta paljon japanilaista runoutta kääntänyt Kai Nieminen on käynyt läpi alkuperäiset runot sekä käännöversiot, joten uskoisin niiden hengen säilyneen mahdollisimman tarkoin. Kirjassa on lueteltu muutamia muita kokoelmia, joihin aion tutustua (Miten voisin vastustaa kirjaa nimeltä Riehaantunut pilvi?). Olen ihan ihastunut! :)

Kustantaja Sammakko 2005, runot englanninnoksista suom. Arto Lappi, 82 s.