Helmi Kekkosen surumielisen sävyisissä novelleissa kohdataan ja erotaan, saadaan ja menetetään.
Teksti on kaunista, herkkää ja hiotun tuntuista. Ajattomuuden ja paikattomuuden tuntu tuo mukanaan vähän unenomaisen utuisen vaikutelman. Novellit on nimetty henkilöiden mukaan, ja ne kietoutuvat osittain toisiinsa. Niiden yhteydet ovat toisaalta tarpeettomia, mutta koska satun pitämään sellaisten bongailusta, en toki niiden olemassaoloa vastustakaan. Pidän myös siitä, että sisällysluetteloon oli kunkin novellin nimen perään lisätty lause, joka muistuttaa tarinasta ja jonka avulla voi jälkeenpäin helposti palata tunnelmaan.
Suosikkejani ovat Ilona sekä Anna & Tom. Edellisessä kerrotaan naisesta joka käy sairaalassa katsomassa dementoitunutta äitiään, jälkimmäisessä pariskunnasta joka löytää mökkireissulta aavistuksen uudesta alusta aviokriisin jälkeen. Aatos-novellin loppu ei oikein tuntunut kuuluvan joukkoon, mutta muuten kokonaisuus on eheä ja tyylikäs.
Viisitoista vuotta. Siitä on melkein viisitoista vuotta. Kurkkua kuristaa, haluaisin huutaa ääneen. Miten sinä et voi tajuta että siitä päivästä rannalla on melkein viisitoista vuotta, että siinä päivässä ei ole mitään muistamisen arvoista. Samanlainen kylmä päivä kuin kaikki muutkin, isän horjuva katse, sinun tekopirteä äänesi. Isä on jo kuollut ja sinä makaat täällä kuin pieni lapsi. Tuomas ei tule ja miksi helvetissä minun pitää hoitaa tämä kaikki yksin.
-Kyllä minä sen muistan. Sinä, minä ja isä rannalla.
-Paljain jaloin.
-Niin. Paljain jaloin.
Nyökkäät varovasti kuin peläten että peruisin sanani ja veisin pois tuon kuvan jota mielesi hämärässä vaalit.
Ilona
Kustantaja Avain 2009, 128 s.
En muistanutkaan tuota sisällysluetteloa, tai sitten en keväällä huomannut kiinnittää siihen huomiota.
VastaaPoistaHei, hienoa että löysit tämän pienen suuren kirjan! Pidin itse tästä kovasti ja olen harmitellut, että novellikokoelma on ollut niin vähän esillä. (Kuitenkin se kiinnostaa monia, kirjasta kertova kirjoitus oli pitkään blogini luetuin yksittäinen kirjoitus.)
VastaaPoistaMinustakin oli kiinnostavaa, että sisällysluettelossa oli mukana kunkin novellin avainlause tai ainakin tärkeä kohta. Mitä taas Aatos-novelliin tulee, niin minusta se oli taas kokoelman mieleenjäävin kirjoitus, elokuvamaisuudessaan jotenkin todella hieno! Olin n. vuosi sitten Avaimen tilaisuudessa, jossa Helmi Kekkonen kertoi tästä kirjastaan. Ilmeisesti Aatos on jakanut novelleista eniten mielipiteitä, juuri tuon yllättävän lopun takia.
Odotan kovasti Helmin uutta kirjaa, on kuulemma sitä nyt työstämässä. En vain tiedä onko se novellikokoelma vai romaani.
VastaaPoistaKirjan kansikin on kuin utua ja unta. Pidän novelleista ja tuo sisällysluetteloidea kuulostaa viehättävältä. Surumielisyys on jo sananakin kaunis...eli arovstelussa antaa lisäarvoa tällaisten tunteiden ystävälle.
VastaaPoistaTämä kiinnostaisi minuakin blogiarvostelujen perusteella. Olen myös huomannut Facebookissa, että kirjailija Kekkonen on kavereiden - ihanien ihmisten - kaveri, ja siten varmasti kiva tyyppikin. :)
VastaaPoistaKaroliina
Tomomi: Novellit varmaan imaisivat sut mukaansa niin ettet enää muistanut palata alkuun sisällyslueteloa tarkastelemaan! :) Kiva kuulla että Kekkoselta on tulossa uutta!
VastaaPoistaJenni: Sun blogistasi olen itsekin tämän lukuvinkin löytänyt. Harmillisen vähän kirja on tosiaan muualla tullut vastaan.
Pidin kyllä Aatos-novellista, mutta se ei tuntunut olevan oikein kotonaan muiden seurassa. Mutta ehkä tämä on vain turhan rajoittunutta ajattelua... :)
Leena: Kansi sopii tosiaan hyvin tunnelmaan! Ja sama sana herättää usein myös oman mielenkiintoni.
Karoliina: Täytyy olla! :) Ja kirjaan kannattaa tutustua.