Thomas Davies toimii pienen kentiläiskylän kuuluisuuden, Charles Darwinin puutarhurina. Kyläläiset pitävät häntä outona, vähän hulluna: mies ei usko Jumalaan ja aikoo huhun mukaan tappaa itsensä, ties vaikka lapsensakin surressaan niin vaimonsa kuolemaa.
kirkko on kapea ja tumma, naakat lentävät kellotapulissa sisään ja ulos, tornin huippu muistuttaa piispanhiippaa.
Rosemary Rowea itkettää, puhukoon pappi mitä puhuu, kirkossa sielu lämpiää ja sulaa, Martha Bailey nyökkäilee ja hymyilee Eileen Fainelle vaikka rouvan naama on hapan kuin pinttynyt yöastia
Alice Faine kerää helmansa, kävelee hitaasti, ajatukset lentävät, mutta kengät pysykööt tiellä ja nainen lestissään, jos joskus kuulisinkin Jumalan enkä aina vain äidin äänen
Aivan mahtavaa tekstiä! Rytmi vaihtelee; välillä mennään enemmän, välillä vähemmän tajunnanvirtaisesti, välillä hitaasti, sitten taas kiihkeästi. Lähes välimerkittömät pätkät toivat jostain syystä lukemiseeni välillä sellaista kiireen tuntua että jouduin tosissani komentamaan itseäni hidastamaan, koska näitä lauseita ei ole tarkoitettu hotkittaviksi.
Kertojina toimii koko joukko kyläläisiä. Toisinaan kerronnan näkökulma vaihtuu kesken virkkeenkin ulkopuolisesta minäkertojaksi, mikä on erikoista mutta toimivaa. Aina ei ole selvillä kuka puhuu, mutta se ei haittaa. Varsinkin alussa tuntuikin hetkittäin kuin kyläläisillä olisi yhteinen tietoisuus.
Tämä sattuikin sopimaan hyvin Korallivarkaan perään luettavaksi koska siinäkin käsiteltiin tieteen ja uskonnon suhdetta. Nyt mennään syvemmälle, eri tyylilläkin toki. Itse Darwinia ei kirjassa näy lainkaan, hänen ajatustensa vaikutus sen sijaan kyllä. Kyläläisille tiede on uusi epäjumala. Mihin sielu muka mahtuu, jos pää on tietoa täynnä?
Lainasin tämän kirjastosta mutta luulenpa että nappaan pokkariversion mukaan seuraavalla kirjakauppakäynnillä, ihan vain avatakseni sen silloin tällöin ja lukeakseni pätkän.
Ensimmäinen lause: Edwin jolkottaa tietä pitkin ja kaivaa nenäänsä
Kustantaja Otava 2009, 176 s.
Hyvä ajatus ostaa tämä kirja omaksi, jotta sitä voisi selailla. Minutkin tämä piti otteessaan, lumosi jotenkin. Ihmeellistä, ihanaa kieltä.
VastaaPoista(jos pidit tästä, niin lue Nevanlinnan Marie, jos se ei ole vielä tuttu!)
Hei,
VastaaPoistakukas on tällainen Satu, joka lukee näin ihania kirjoja! :) Kristina Carlsonin teos oli minulla sekä viime vuoden että tämän vuoden yksi parhaista, luin sen siis kahteen kertaan, mitä en koskaan tee. Tämä kirja kyllä ansaitsi se, ja ostin omaankin hyllyyni.
lumiomena: Kuinkas sattuikaan että ostin Marien juuri tänään! Ja samalla sen pokkariversion tästä. Ja Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. (En suinkaan käy Seinäjoen Suomalaisessa turhan usein, kun kassalla heti osattiin todeta että "Ja sullahan onkin se kanta-asiakaskortti!" :D)
VastaaPoistaIlse: Minähän se! ;) Sun blogiasi oon kyllä käynyt lueskelemassa mutta olen vähän turhan laiska kommentoija - siinä asiassa yritän kyllä jatkuvasti skarpata! :)
Ja kirja todellakin ansaitsee toisenkin lukukerran. Kolmannenkin.
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Huh, kunhan Nanowrimo on ohitse niin ehtii ehkä taas lukea...
VastaaPoistaNanowrimon kanssa kyllä saa varmaan aikaa kulumaan. :) Ei ole tullut koskaan itse kokeiltua vaikka se mielestäni kiinnostava juttu onkin!
VastaaPoistaKannattaa joskus kokeilla, jos vaan on tarpeeksi... rohkeaa hulluutta? Itse olen jäänyt ihan koukkuun koko touhuun ;)
VastaaPoistaMiten tämä kirjan nimi on niin tutunoloinen...ehkä tämä on hiukan kuuluisakin kirja.
VastaaPoistaAihe on kiinnostava, mutta kirja siirtynee ensi suvelle pitää lukea -listalle, sillä harjukaupungin salakäytäviä, pelon huoneita, ruoka- ja joulukirjoja taiteella höystettynä odottaa tuossa pinossa...
Ahmu: Ehkä joskus vielä tulee sellainen marraskuu että voin edes vakavissani harkita! :)
VastaaPoistaLeena: Useammassa blogissa tämä ainakin on esiintynyt ja oli viime vuoden Finlandia-spekulaatioissakin mukana, varmaan on monestakin paikasta voinut nimi tarttua mieleen!
Hei
VastaaPoistaLukupiirini valitsi Hra Darwinin puutarhurin ja olin kovin huolissani: piiriläiset ovat ns.juonilukijoita. Itse luin Carlsonin kirja uudestaan ja se on aivan huikea. Sen kannattaa ihan oikeasti lukea toisen kerran. Mitä se kertookaan ihmisistä!!! Toivottavasti keskustelu saa ystäväni heräämään. Eivät kuulemma ole ymmärtäneet lainkaan!
Nyt kun luin uudestaan, tein kirjan henkilöverkoston. Ehkä se ei olisi ollut tarpeen, mutta se selkeytti, jopa imaisi mukaan. Suosittelen kirjan lukemista. Kylmät väreet menevät pitkin selkää.
Toivottavasti saatte hyvän keskustelun aikaan, kirjassa ja sen henkilöissä kyllä riittäisi siihen ainesta! Aion aivan varmasti lukea tämän vielä uudestaan.
VastaaPoistaKiitos arviosta, Satu! Sen ansiosta meidänkin lukupiiri valitsi Herra Darwinin puutarhan seuraavaksi lukupiirikirjaksi. Toivottavasti en joudu palaamaan tänne ja toteamaan kuten tuo Anonyymi tuossa aiemmin. :)
VastaaPoistaKiva kuulla, toivotaan kirjalle hyvää menestystä! :)
VastaaPoista