David Mitchell: Pilvikartasto

Pilvikartasto on kuudesta löyhähkösti toisiin limittyvästä kertomuksesta koostuva romaani. Liikkeelle lähdetään matkapäiväkirjasta 1800-luvun Tyyneltämereltä, siirrytään vuoden 1931 Belgiaan sokean (ja hankalan) säveltäjän taloon, 1970-luvun Yhdysvaltoihin tutkimaan energiayhtiön hämäriä toimia, viime vuosituhannen lopun Britanniaan mukaan erään kustantajan yllättävään paikkaan päätyvälle pakomatkalle, tulevaisuuteen jossa ruokalassa työskennellyt klooni on "noussut" eli tullut tietoiseksi itsestään, ja käydään kääntymässä vielä kaukaisemmassa tulevaisuudessa, huolestuttavassa dystopiassa. Sitten palataan ajassa takaisin taaksepäin ja kerrotaan aiempien osuuksien toiset puoliskot. Saattaa kuulostaa hankalahkolta mutta hyvin siinä pysyy mukana. :)

Osuudet ovat erilaisia niin genreltään, rakenteeltaan kuin kieleltäänkin. Silti niissä kaikissa näkyy selkeästi Mitchellin oma tyyli. Jokaisella tarinalla on oma loppuratkaisunsa, eikä niitä varsinaisesti mitenkään koota yhteen. Ratkaisu koko homman mielekkyyteen piilee aivan viimeisessä lauseessa; tämä tutkii samaa yhteistä ihmisyyttä kuin aiemmin lukemani Ghostwrittenkin. Kirjoissa on muutenkin paljon samaa henkeä. Sekin on yhteistä, etten oikein osaa päättää mitä niistä olen lopulta mieltä.

Mitchell on selvästikin lahjakas kirjoittaja, ja kunnianhimoinen myös. Hän ei tyydy ihan niihin perinteisimpiin ratkaisuihin. Toisaalta Pilvikartasto onkin mielestäni melkoisen huikea, hieno teos. Silti olen kummankin lukemani Mitchellin kirjan jälkeen ollut myös vähän pettynyt. Tässäkö se nyt oli, tällainen hajanainen haahuilu siellä sun täällä, kirjassa joka on olevinaan romaani?

Voisinko siitä huolimatta lukea Mitchelliltä vielä kolmannen samantyylisen kirjan? Kyllä kiitos, oikein mielelläni. :) Sitä huikeutta on kummassakin ollut paljon enemmän kuin pettymystä. Ja ehkä sillä kolmannella kerralla jo saisin vaiennettua alitajuiset odotukseni siitä, että tarinalla on alku, keskiosa ja loppu. Koska ei sillä välttämättä ole.

Ensimmäinen lause: Autiolla rannalla indiaanikylän takana osuin tuoreille jalanjäljille.


Englanninkielinen alkuteos: Cloud Atlas (2003)


Kustantaja Sammakko 2008, suom. Vesa Suominen, 624 s.