30 päivää kirjoja: 25-30

25. Henkilö johon samastuin eniten

Voi apua, en mä ajattele ikinä tällaisia! Siis ainakaan niin tietoisesti että jälkeenpäin muistaisin. Eiköhän yhdessä jos toisessakin henkilössä ole ainakin jotain mihin voi samastua, mutta en oikeastaan etsi sellaista. Sanotaan nyt vaikka henkilö, joka ehkä voi olla vähän yllättävä, nimittäin Mielensäpahoittaja itse, jonka kanssa sain hyvin usein huomata olevani samaa mieltä! :D

26. Kirja joka muutti mielipiteeni

Susan Abulhawan Jeninin aamut avasi silmäni Palestiinan tilanteelle, josta aiempi käsitykseni perustui median antamaan kuvaan - joudun tosin myöntämään etten ollut edes siihen median versioon erityisemmin perehtynyt.

Senkin joudun tunnustamaan, että kuulun niihin jotka ovat aiemmin hyljeksineet kotimaista kirjallisuutta, syystä jota en edes osaa määritellä. Viime vuonna kuitenkin luin (kiitos blogisuositusten) niin loistavia kotimaisia kirjoja että eiköhän tuo ole nyt taakse jäänyttä... Mielipiteen muokkauksessa ovat auttaneet varsinkin Leena Krohnin Tainaron, Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri sekä Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta.

27. Yllättävin juonenkäänne

Sarah Watersin Silmänkääntäjässä kyllä kiepautetaan asetelmaa pari kertaa aika reilusti!

28. Suosikkikirjannimi

Näitä on paljon, mutta tässä esimerkkejä mieltymyksistäni:

Marraskuun neljännen vastainen yö
Ennen päivänlaskua ei voi
We Have Always Lived in the Castle
Saatana saapuu Moskovaan
Jos talviyönä matkamies
Ikuisen hämärän vaeltaja
Jumalat juhlivat öisin
Sarasvatin hiekkaa
White is for Witching
An Instance of the Fingerpost


29. Kirja jota muut inhosivat mutta josta minä pidin

Näin menestyneen kirjan kohdalla "muut inhosivat" ei ihan tarkalleen ottaen pidä paikkaansa, mutta on kirjaa sen verran paljon haukuttukin että eiköhän se tähän sovi. Siis: pidin hyvinkin paljon Da Vinci -koodista! Eihän se mikään kauniin kielen ja henkilöiden kehittelyn mestariteos ole, mutta viihdyttävä, koukuttava ja kiinnostava kyllä. Lisäksi satun rakastamaan historiallista nippelitietoa ja tarinoita joissa vihjeiden avulla päästään yhä lähemmäs ratkaisua, joten kirjahan sopii mulle erinomaisesti. Omistan siitä kuvitetun laitoksen. Se on hieno! 8)

30. Kaikkien aikojen suosikkikirjani

Sikäli kun kaikkein paras kirja ylipäätään on mahdollista valita, sen voi tehdä niin monenlaisin perustein ettei yksiselitteistä vastausta välttämättä ole. Tässä tapauksessa käytän perusteena kirjan minussa aiheuttamaa reaktiota, koska se on ainut tapa jolla saan rajattua valinnan yhteen. Rohinton Mistryn A Fine Balance ei siis ole viihdyttävin, juoneltaan taidokkain (tai no, ehkä on, kuinka sen nyt ottaa), eikä kauneimmin kirjoitettu lukemani kirja. Vain paria sivua ennen yli 600-sivuisen kirjan loppua en edes ollut ollenkaan varma siitä että kirja olisi niin hyvä kuin olin joidenkin kuullut sanovan. Vielä loppuun luettuanikin puolittain epäilin. Kunnes huomasin istuneeni ties kuinka kauan sen jälkeen vain tuijottamassa eteeni, miettien kirjan henkilöitä ja sitä kuinka heille lopulta kävikään. Sain itseni kiinni samoista puuhista vielä useamman kerran sinä päivänä, ja viikkoa myöhemmin kirjoittamassani arviossa sanon että kirjan tapahtumia ajatellessa tuntuu että on hankalaa hengittää (Ja vielä nytkin!). Kyllähän hyvät kirjat useinkin pyörivät mielessä lukemisen jälkeen, mutta A Fine Balancen hiipivän järisyttävä jälkivaikutus on omassa lukuhistoriassani ainutkertainen!