lauantai 14. toukokuuta 2011

Joseph Conrad: Varjolinja

Tässäpä on malliesimerkki siitä miten kirjat joskus johdattavat muiden kirjojen pariin. Harhailin kirjastossa tarkoituksenani lainata klassikkohaastetta varten jotain ihan sattumalta mieleen juolahtavaa tai vastaan tulevaa. Etsiessäni c:n kohdalta Wilkie Collinsia (ei ollut paikalla) silmiini osui Joseph Conradin Varjolinja - sama kirja jonka Paperitalon Bluma Lennon sai postissa sementinmurusiin sotkeutuneena! Pakkohan se oli lainata.

Idän satamiin ja vesille sijoittuvassa Varjolinjassa kertoja, nuoruuttaan muisteleva mies, päätyy ottamaan vastaan ensimmäisen pestinsä laivan kapteenina. Tyveneen juuttumisen, miehistön sairastumisen ja ehkä hulluksi tulleen perämiehen hankaloittaman rankan purjehduksen aikana kertoja kasvaa nuoruudesta miehuuteen.

Meri on kirjassa vahvasti läsnä, ja ympäristö muutenkin hyvin kuvattu. Pitkään odotetun ensimmäisen pienen tuulenvireen voi melkein tuntea omillakin kasvoillaan. Kun tähän yhdistää mm. nuoren kapteenin sisäisen kamppailun, miehistön uskollisuuden ja jonkinlaisen hieman kauhutarinanomaisen pohjatunnelman, voisi kasassa olla aineksia melko vahvaankin lukukokemukseen. Epäilemättä sellaisia on tästä kirjasta saatukin, mutta itselleni tarina jäi kuitenkin lopulta vähän etäiseksi. Olen tyytyväinen että tuli luettua, mutta tuskin muistan tästä vähän ajan kuluttua kovinkaan paljoa.

Ensimmäinen lause: Vain nuori kokee sellaisia hetkiä, enkä tarkoita nyt todella nuoria.

Englanninkielinen alkuteos: The Shadow-Line (1917)


Ulkoasu: Simppelin tyylikäs ja klassikolle hyvin sopiva. Kansi: Tommi Turunen, Klassikko-sarjan ulkoasu: Jari Silvennoinen.

Kustantaja Basam Books 2010, suom. Heikki Salojärvi, 155 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti