Varsinaista kauhua kirja sisältää hyvin vähän, mutta yksi Kingin vahvuuksista onkin se, miten hän saa aivan tavalliset asiat ja tilanteet tuntumaan siltä että niissä on jotain. Tarinoiden aihepiirien skaala on laaja, mutta silti jokainen niistä on jollakin tavoin hyvin kingmäinen. Ei tämä nyt ehkä miehen tuotannon kirkkaimpaan kärkeen kuulu, mutta ei se mitään sillä King on keskinkertaisimmillaankin hyvä.
Parhaiten mieleen jäi painostavatunnelmainen novelli N kivikehineen ja pakko-oireineen. Luin kirjaa usein ennen nukkumaanmenoa ja N taisi hiipiä vähän uniinkin. :) Muita mainitsemisen arvoisia novelleja oli useita, mutta poimitaanpa vaikka puistattava Piru kissaksi - pidän kyllä kissoista hyvinkin paljon mutta on silti helppoa kuvitella kissa jossa todella on jotain pirullista. Hyvä idea siis kirjoittaa sellaisesta kauhunovelli. Kiinnostavia olivat myös kirjailijan saatesanat joissa kerrottiin taustoja siitä miten kukin novelli on saanut alkunsa. Ja pidin siitäkin, kuinka King vielä saatesanojen viimeisillä riveilläkin vetää lukijan vastustamattomasti omaan maailmaansa! :)
Englanninkielinen alkuteos: Just After Sunset (2008)
Ulkoasu: Aika ovela - äkkivilkaisulla kannessa näyttää olevan vain mustaa tekstiä valkoisella pohjalla mutta lähemmässä tarkastelussa paljastuu monenlaisia synkeitä yksityiskohtia. Kansi: Juri Patrikainen.
Kustantaja: Tammi 2010, suom. Ilkka Rekiaro, 384 s.
Kieltämättä minäkin odotin vähän järisyttävämpää lukukokemusta, näissä novelleissa jäi jännitys aika vähäksi. Onneksi sentään esim. N sisälsi jännitystä ja sellaista mustatornimaista tunnelmaa :) Ja saatesanat olivat ehdottomasti kirjaan ottamisen arvoisia! Kansi tosiaan on ovela, yhtäkkiä huomaa tuijottavansa jos minkälaisiin kasvoihin. Kansi taitaa tällä kertaa olla sisältöä pelottavampi ;)
VastaaPoistaAi niin ja kiitos postista <3 Mustekala tuli perille, se on tosi nätti!