tiistai 29. toukokuuta 2012

Margaret Atwood: Sokea surmaaja


Iris Chase Griffen, kirpakka kahdeksankymppinen, kertoo elämästään nappitehtailijan tyttärenä, rikkaan ja arvostetun teollisuusmiehen puolisona ja nuorena kuolleen kulttikirjailijan Laura Chasen sisarena.

Kesti jonkin aikaa päästä mukaan kirja kirjassa -osuuksiin, katkelmiin Lauran teoksesta Sokea surmaaja, joka kertoo epäsäätyisen parin salaisesta suhteesta ja heidän kehittelemästään scifitarinasta. Iriksen kerronta sen sijaan veti hyvin heti ensimmäiseltä riviltä lähtien. Hänestä minä tosiaankin pidin! Ja siis nimenomaan vanhana. Siitä Iriksestä, joka totesi häämatkan aikaisen tarjoilijan olleen väärässä sanoessaan ettei nuoren naisen saanut olla surullinen koska siihen oli aikaa myöhemmin. Sillä "parempi se on kokea nuorena. Surullinen kaunis tyttö herättää halun lohduttaa, mutta ei surullinen vanha akka. Ja se siitä." Lauran hahmo on myös hieno; toisaalta herkkä haaveilija, toisaalta vahvan itsepäinen, ja paljon muuta, jotain mahdotonta määritellä.

Helppoa ei ole määritellä kirjan tyylilajiakaan, mutta sehän ei toki haittaa. Tunnisteita laatiessani en oikein tiennyt mihin olisin ottanut kiinni. Kirja vain...on. Tällainen. Ja tällaisena hieno! Atwood tosiaan osaa kirjoittaa. Takakannessa kirjan kuvataan olevan osittain myös jännityskertomus, mutta en minä tätä sellaisena kokenut. Kyllä lopussa vähän juonenkäänteitä pyöräyteltiin, mutta eivät ne juuri hätkäyttäneet - kirjan juju oli muualla. Kerronnassa, henkilöissä. Ja takakannenkin kanssa olen samaa mieltä siinä kohdassa, jossa tämän mainitaan olevan loistokas ajankuva.

Osallistun tällä Toinen tapaaminen -minihaasteeseen.

Ensimmäinen lause: Kymmenen päivää sodan päättymisen jälkeen sisareni Laura ajoi alas sillalta.

Englanninkielinen alkuteos: The Blind Assassin (2000)

Ulkoasu: Kannesta olen pitänyt jo kauan ennen kuin kirjaa omistinkaan! Sopivan hienostunut. Kannen kuva: The Curtis Publishing Company.

Kustantaja Otava 2000, Hanna Tarkka, 707 s.

11 kommenttia:

  1. Kirjassa on kyllä jännä rakenne. :) Omasta lukemisesta on nyt jo aikaa, enkä muista kirjaa kovin hyvin. Nivoutuuko se kirjan sisäinen tarina jotankin niihin muihin vai oliko se vaan irrallaan koko ajan?

    Näköjään uusintaluku olisi paikallaa. :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä aikaa myöten paljastuu, miten tarinat liittyvät toisiinsa.

    VastaaPoista
  3. Mitenköhän tämä Atwood on jäänyt lukematta? Teini-ikäisenä kahlasin Atwoodia aika paljonkin, mutta ehkä tämä ei vaan ole sattunut silloin kirjastossa käteen... Lukulistalle menee, kuulostaa kiehtovalta ja Atwoodiin voi aina luottaa!

    VastaaPoista
  4. Olen saanut aikaiseksi luettua vaan yhden Atwoodin tähän mennessä, josko tässä olisi se seuraava...

    VastaaPoista
  5. Olen ihan samoilla linjoilla: Sokea surmaaja-tarinan kanssa kesti vähän aikaa, ennen kuin se alkoi kiinnostaa, mutta Iriksen kerronta on kiehovaa. Rakenne on mielenkiintoinen, avautuu pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
  6. Tämä on niin mahtava kirja! Pitäisikin lukea tämä jossain vaiheessa uudelleen.

    Iris oli tosiaan mainio hahmo, ja minä kyllä muistelen pitäneeni siitä tarinasta tarinassakin. Nyt harmittaa etten muista kirjaa paremmin - lukemisesta on tosiaan kymmenisen vuotta.

    VastaaPoista
  7. Anna: Mulla taas on melkein kaikki muut Atwoodit lukematta, ennestään oli tuttu vain Oryx ja Crake. Siitä kyllä pidin myös paljon, kuten myös siitä että nämä ovat niin erilaisia keskenään!

    franz: Ei ollenkaan huono vaihtoehto! (Epäilen tosin, etteivät ne muutkaan olisi. :)

    Outi: Tykkäsin myös rakenteesta, lehtijututkin maustoivat tarinaa mukavasti ja olivat kätevä tapa kertoa joitain asioita.

    Liisa: Pidin minäkin sisäisestä tarinasta sitten kunhan pääsin siihen kunnolla mukaan, mutta Iriksen kanssa se pitäminen alkoi välittömästi. :)

    VastaaPoista
  8. Tämän lukemisesta on jo jokunen vuosi vierähtänyt ja olen epäilemättä unohtanut jo vaikka mitä, mutta tämä pitää silti paikkansa yhtenä lempikirjoistani. Aivan mahtava monin tavoin!

    VastaaPoista
  9. Tämä taitaa olla useammankin suosikkilistalla!

    VastaaPoista
  10. Olipa hauska nähdä tästä kirjasta arvostelu pitkästä aikaa! Omasta lukemisesta on jo neljä viisi vuotta aikaa, ja vaikka Atwood on mainio kirjailija, olen pitänyt häneen etäisyyttä jo muutaman vuoden ajan. Siinä mielessä olenkin hieman hömelö lukija, koska kun löydän jonkun todella mieluisan kirjailijan (Irvig, Atwood, McEwan, Ishiguro...), lopeatn heidän teostensa lukemisen:D Säästelen niitä jotain ihme päivää varten, vaikka tosiaan olisi jo aika lukea kaikilta heiltä joku romaani!

    VastaaPoista
  11. Mullakin roikkuu ties kuinka monen kirjailijan tuotannon parissa jatkaminen, vaikka en edes mitenkään erityisesti ajattele säästelyä. :D On vaan niin paljon luettavaa ettei millään ehdi kaikkeen!

    VastaaPoista