Tie oli ehtinyt odottaa hyllyssäni jo melko pitkään, toisaalta houkutellen ja toisaalta pelottaen. Odotin tämän olevan yksi rankimmista kirjoista, ja luultavasti lohduttomin mitä koskaan olen lukenut, ja niinpä kiinnostuksesta huolimatta ei ikinä tuntunut olevan sopiva hetki tähän tarttumiseen. Kunnes äkkiä vain päätin että nythän minä tuon luen, istuin sohvalle ja avasin kirjan ennen kuin ehdin muuttaa mieltäni, ja totesin pian olleeni odotuksineni ihan oikeassa.
Jos lukiessa tuntuu että paras loppu, jota realistisesti uskaltaa odottaa, on sellainen jossa isä käyttää pistoolin viimeisen luodin poikaansa ja keksii sitten kivuttomimman keinon mennä itse perässä, täytyy kirjan maailman olla melkoisen kova. Tämä kyllä ravisteli kunnolla. Isä yrittää epätoivoisesti huolehtia lapsestaan maailmassa, jossa ruokaa löytyy satunnaisesti, jos on tuuria, harmaaseen aamunkoittoon herätessä ympärillä on likaisia, haisevia peitteitä, sateelta suojaava pressu ja kuollut, kylmä metsä, talvi on tulossa ja harvat vastaantulijat yrittävät luultavasti viedä sen vähänkin mitä toisilla on. Poika ei ole muunlaista elämää ehtinyt koskaan tunteakaan.
McCarthyn niukka teksti lyhyine lauseineen sopii tunnelmaan täydellisesti. Kaikkein niukimpia ovat dialogit, jotka vähäeleisesti välittävät isän ja pojan ajatukset. Rakenne toimii myös: kirjaa ei ole jaettu lukuihin vaan teksti koostuu pätkistä, joita mahtuu yleensä aukeamalle useampi. Tämä houkuttelee lukemaan aina "vielä yhden" pätkän, vaikka ei oikeastaan kestäisikään enää enempää.
Maailmanlopun maailma on karu, mutta kirja hieno. Onneksi viimein luin!
Ensimmäinen lause: Kun hän heräsi öisin pimeässä ja kylmässä metsässä hän aina haki kädellään vieressä nukkuvan lapsen.
Englanninkielinen alkuteos: The Road (2006)
Ulkoasu: No leffakannet nyt harvemmin ovat ykkössuosikkeja, mutta ihan hyvähän tuo on. Kannen kuva: Scanbox Entertainment Finland Oy.
Kustantaja Loisto/WSOY 2009, 2. painos (1. painos 2008), suom. Kaijamari Sivill, 239 s.
Mulla odottelee tämä myös hyllyssä, mutta en ole vielä uskaltanut ottaa luettavaksi. Haluaisin kyllä, mutta pelkään, että on liian ahdistava.
VastaaPoistaVaikka tykkään dystopioista, tästä en jotenkin innostunut. Liian tumma...
VastaaPoistaOi, ihanaa että luit! Tämä on hurja, hurjan hyvä! Toimii myös leffana.
VastaaPoistaTintti: Kannatti kyllä viimein uskaltaa, vaikka tämä rankka onkin niin kirja vie myös hyvin mukanaan.
VastaaPoistaBooksy: Joo, eivätpä dystopiatkaan taida kovin usein ihan näin synkkiä näkymiä maalailla.
Annika: Kuten todettu, onneksi luin! :) Elokuvankin voisi laittaa harkintaan.
Itse pidin tästä kirjasta paljon ja elokuva oli yllättävän hyvä - yleensä niillä on taipumus flopata.
VastaaPoistaMinulla tämä on lukulistalla, mutta säästelen vielä. Ja pitäisi tietysti itse kirjakin ensin hankkia. Aika varmasti tulen tästä tykkäämään, ja arviosi vain vahvisti käsitystä.
VastaaPoistaAamunkajo: Ainakin trailerin perusteella pidän elokuvastakin!
VastaaPoistaJori: Olin myös jo etukäteen aika varma että tykkäisin.