Wauwauwau! Näiden myötä upposin jo niin syvälle unien, myyttisyyden ja mielikuvituksen seokseen että tuskin maltan odottaa nähdäkseni mihin myöhemmät osat vievät. Sarjan päähahmo on Dream, unien hallitsija ja ruumiillistuma, yksi seitsemästä ikuisesta. Hänen sisaruksistaan ehditään näissä niteissä tavata myös Death ja Desire, joista ensinmainittu on taatusti sähäkin versio Kuolemasta johon olen kirjallisuudessa törmännyt. Dream itse on vähän synkeä ja yksinäinen, salaperäisen kiehtova hahmo, jonka pään sisään tekee kovasti mieli päästä paremminkin. Morre mainitsi hiljattain olevansa ehkä rakastunut, ja olen valmis liittymään kerhoon. ;)
Tarinoissa on niin paljon kaikkea, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Nämä eivät myöskään kertalukemisella tyhjene, vaan tähän sarjaan tulen varmasti palaamaan vielä useampaan kertaan. Ollaan uni- ja valvemaailmoissa, käydään Helvetissäkin, Dream on vuosikymmenet vangittuna odottaen vangitsijansa kuolemaa, joutuen sen jälkeen etsimään varastetut työkalunsa ja selvittämään asiat unimaailmasta lähteneiden painajaisten kanssa. Seurataan Shakespearen Juhannusyön uni -näytelmän ensimmäistä esitystä varsin erikoisessa seurassa ja nähdään kuinka tuhat kissaa yrittää uneksia muutosta maailmaan. Mies elää monta sataa vuotta, kirjailija käyttää hyväksi vangittua muusaa, uneksijoita uhkaa vortex joka voi häivyttää unien rajat sulauttaen kaikki unet hallitsemattomasti yhteen. Välillä vieraillaan jopa sarjamurhaajien konferenssissa (!). Näin kerrottuna vaikuttaa kenties sekavalta, mutta kaikki linkittyy yhteen. Ikään kuin Gaimanin luoman maailman eri laidoilta lähtisi säikeitä jotka kiertyvät keskellä Dreamin ympärille.Sarjalla on ollut useita piirtäjiä, mikä elävöittää vielä lisää muutenkin monimuotoista kokonaisuutta. Aukeamien rakentelua ei voi yksitoikkoisuudesta moittia. Ainakin näissä albumeissa eri piirtäjien tyylit silti sopivat niin hyvin yhteen, etten oikeastaan tekijätietoja katsomatta olisi juuri osannut eritellä mikä on kenenkin kädenjälkeä.
Lisää odotellessa, siis. Gaimanista piste Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen, ja Seitsemän sarja -sarjishaaste edistyi myös.
Ulkoasu: Näyttävää tavaraa niin sisältä kuin ulkoakin. Nämä niteet ovat täysin uudelleenväritettyä painosta, mutta alkuperäisiin versioihin en toki osaa verrata kun en ole sellaisia nähnyt. Tekijöitä onkin pitkä rimpsu: Piirtäjät: Sam Kieth, Mike Dringenberg, Malcolm Jones III, Chris Bachalo, Michael Zulli, Steve Parkhouse, Kelley Jones, Charles Vess & Colleen Doran. Väritys: Daniel Vozzo, Zylonol & Steve Oliff. Tekstit Todd Klein & John Constanza. Kannet: Dave McKean & Richard Bruning.
Kustantaja DC Comics 2010
Minulla on ollut tuo Preludes & Nocturnes hyllyssä jo kohta pari vuotta! Olen yrittänyt sitä lukea pariinkin otteeseen, mutta vaikka periaatteessa pidin siitä, en päässyt alkua pidemmälle. En oikein osaa lukea sarjakuvia, jos niiden "ruudut" eivät ole helposti jaoteltu. Minulla on siis ongelmia lukea ruudut oikeassa järjestyksessä ja sitten turhauduin :D Juu, huomaa etten pahemmin sarjiksia lue, kun olen tuostakin saanut tehtyä ongelman.
VastaaPoistaPitäisi kyllä yrittää uudelleen taas jossain vaiheessa, koska nämä sarjikset kyllä aidosti kiinnostaa!
Joo kannattaa kokeilla uudestaan! :) Enpä minäkään voi suurella sarjiskokemuksella kehuskella... Ruudutus ei tuottanut erityisiä ongelmia vaikka välillä piti kieltämättä vähän katsoa että kuinkas tämä nyt meneekään, mutta jotain pieniä käyntiinlähtövaikeuksia mullakin taisi olla. Enemmänkin sellaisia, etten heti päässyt hommaan sisälle kun en vielä osannut hahmottaa että mistä oikeastaan on kysymys.
VastaaPoistaSe ensimmäinen osa on ehkä vähän kankea alku, mutta myöhemmin, kun sarja (ja Dreamin hahmo) muotoutuu omakseen, on Sandman ihan huikea teos. Gaiman taisi jossain kirjoittaakin, että sarja alkoi kunnolla muotoutua vasta siinä ekan osan epilogimaisessa vikassa luvussa (alun perin siis kahdeksannessa lehdessä).
VastaaPoistaItse luin näitä aikoinaan ensimmäistä kertaa vähän epämääräisessä järjestyksessä, siten kun nyt satuin kirjastosta löytämään (ja pari ostinkin, kun ei millään löytynyt). Muistaakseni aloitin jostain niistä lyhyempiä tarinoita sisältävästä alpasta (siis osasta 3, 6 tai 8), mikä olikin aivan mainio tapa päästä sarjaan kiinni. Upeaa tietysti lukea kokonaisuutena lopusta alkuun, mutta onnistuu se muussakin järjestyksessä. Kunhan ei vaan tee sitä virhettä, että tarttuisi kymppiin ennen ysiä. Suosittelen siis vahvasti, vaikka alku olisi tahmaista kuin siirapissa uiminen!
Niin siis tarkoitin tietysti alusta loppuun. Jotenkin muistin yhtäkkiä laittaneeni ihan väärin päin tuohon :D
VastaaPoistaItselläni tuo alkutihkaisu oli onneksi vain hyvin lyhytaikaista, ja jo ensimmäinen osa tuntui aika huikealta. Joten jos myöhemmät ovat vielä parempia, niin minkähänlaiseen hehkutukseen tässä vielä päädytäänkään? :)
VastaaPoista