perjantai 18. kesäkuuta 2010

Kathryn Stockett: The Help

(Käännös tulossa WSOY:ltä nimellä Piiat, mutta ajankohtaa en osaa vielä kertoa. MUOKS: julkaistu syksyllä 2010)

Jackson, Mississippi 1962. Mustat kotiapulaiset kasvattavat valkoisten perheiden lapset, tekevät kotityöt ja laittavat ruoat ilmapiirissä, jossa rotujen välillä on tiukat rajat. Eri kaupat, sairaalat, wc:t - käyttäytymisen rajoista puhumattakaan.

Kirjassa saa äänensä kuuluviin kolme naista: Mustat kotiapulaiset Aibeleen ja Minny sekä Skeeter, nuori valkoinen nainen joka haluaa kertoa heidän tarinansa. Aibeleen hoitaa jo seitsemättätoista valkoista lastaan ja vaihtaa aina työpaikkaa siinä vaiheessa kun lapset lakkaavat olemasta "värisokeita". Minny on kaupungin paras kokki mutta on saanut vaivoikseen suuren suun, jolla on taipumus ajaa hänet ongelmiin työnantajiensa kanssa. Skeeter palaa yliopistosta valmistuneena kotiin äitinsä naittamispainostuksen kohteeksi ja joutuu toteamaan, että hänet kasvattanut perheen kotiapulainen Constantine on lähtenyt, eikä kukaan kerro syytä.

The Help on loistava romaani aiheesta, joka taitaa edelleen olla aika tulenarkaa tavaraa tarinan tapahtumaseudulla. Kirjan päätyttyä tuntui kuin olisi joutunut jättämään hyvien ystävien seuran, niin aidoilta ja eläviltä henkilöt vaikuttivat. Toivoin, pelkäsin, riemuitsin, turhauduin yhdessä heidän kanssaan. Minnyn sanavalmius hymyilytti. Oma vahva osansa tunnelman luomisessa oli myös (varsinkin Aibeleenin käyttämällä) murteella, jonka lukeminen oli nautittavaa.

Suomennos on siis tulossa, mikä on tietysti erittäin hieno juttu. Eräs asia kuitenkin huolestuttaa, nimittäin se mainittu murre. Yritin välillä lukiessani miettiä kuinka sen voisi nätisti kääntää mutta epätoivo iski aika äkkiä. Tsemppiä siis suomentajalle! :)

Suosittelen erittäin, erittäin lämpimästi. Laittakaa nimi mieleen! Jos joku harkitsee lukemista englanniksi mutta epäröi murteen vuoksi niin pelko pois, siihen on helppo päästä mukaan.

Ensimmäinen lause: Mae Mobley was born on a early Sunday morning in August, 1960.


Kustantaja Penguin 2009, 444 s.

6 kommenttia:

  1. Itse en voisi tässä vaiheessa kuvitellakaanlukevani englanniksi, sillä tahtini on kova ja uutuksilla kiire. Kieleni ei välttämättä myöskään tavoita kaikkia vivahteita, joihin haluan päästä kiinni. Tosin nyt tilasin yhde englanninkielisen kirjan siinä toivossa, että jos suvella...,mutta nythän on jo suvi!

    Murteen kääntämisestä ei tarvitse välttämättä huolehtia. Erinomainen esimerkki ovat L.M.Montgomeryn Pat -kirjat, joissa Sisko Ylimartimo on hauskasti suomentanut perheen kotiapulaisen murretta. Kirjat ovat siis Vanhan kartanon Pat ja Pat- Vanhan kartanon valtiatar.

    Olen käsitellyt tätä rotuteemaa kirjassa Richard Powers laulut joita lauoimme, jota pidän yhtenänä nykyajan suurimpana ylistysteoksena vaatimukselle rotujen välisestä tasa-arvosta. Sama asia tulee esille myös Michelle Obaman elämänkerrassa. Tärkeä aihe, joka ei saa jäädä sinänsä koko aiheen käsittelyn aloittaneen Setä Tuomon tuvan varaan.

    VastaaPoista
  2. Kun Lumiomenan blogissa oli puhetta vierailla kielillä lukemisesta, väitin ettei lukutahdissani ole merkittävää eroa suomeksi ja englanniksi lukiessani, mutta kun nyt olen tarkemmin asiaa ajatellut niin kyllä sitä eroa vaan on. Kuitenkin, nyt kun olen todennut kuinka loistavia kirjoja jää suomentamatta (tietysti, eihän kaikkea voi tietenkään kääntää), en malta englanniksi lukemista vähentääkään.

    Hyvä että murteen kääntämisestä on olemassa rohkaisevia esimerkkejä, odotan kiinnostuneena kuinka tämän kanssa onnistutaan! :)

    Ja aihe todellakin on tärkeä. Powersin kirja harkintaan...

    VastaaPoista
  3. Minäkin luen mieluiten suomeksi (kunhan on vain hyvä suomennos käännöskirjallisuuden ollessa kyseessä!), mutta tämä oli kyllä sujuva ja ennen kaikkea herkullinen luettava englanniksi. Muutenkin aivan ihastuttava kirja.

    VastaaPoista
  4. "Herkullinen" kuvaa tämän kirjan tekstiä erittäin hyvin! Murre oli mahtavaa ja jopa yllättävän sujuvaa.

    VastaaPoista
  5. Löysinpäs vihdoin tämän ja linkitin äsken. Luen mielelläni englanniksi, mutta Piiat luin suomeksi. Mielestäni kirjan suomennos on onnistunut erinomaisesti, joskin haluaisin joskus tämän myös alkukielellä. Piiat on niin hyvä, että kestää varmasti uudelleen luennankin.

    VastaaPoista
  6. Suomennosta muistan muidenkin kehuneen! Onnittelut siis kääntäjälle onnistuneesta työstä jossa varmaankin oli haastetta. :)

    VastaaPoista