Mick: That's the keep.
Danny: Was it a dungeon?
Mick: No, not a dungeon. The keep is the place where everyone holed up if the castle got invaded. Kind of a last stand. The stronghold.
Toinenkin anni.m:n suositus heti Haitekstin perään.
Newyorkilainen, puhelin- ja nettiyhteysriippuvainen, aikuiseksi kasvamista vastustava Danny matkustaa Keski-Eurooppaan serkkunsa avuksi, kunnostamaan tämän ostamaa vanhaa linnaa hotelliksi. Danny ei ole nähnyt Howie-serkkuaan pariinkymmeneen vuoteen ja heidän yhteinen nuoruutensakin sisältää erään traagisen tapahtuman. Linnassa hän kohtaa paitsi Howien perheineen ja työporukoineen, myös "kaupanpäällisenä" tulleen vanhan paronittaren, linnassa vuosisatoja asuneen suvun perijän joka on linnoittautunut torniinsa eikä suostu poistumaan.
The Keep on aika ovela tapaus jota lukiessa ei oikein missään vaiheessa tiedä mitä odottaa seuraavaksi. Tarinaan sekoittuu salaperäinen Ray, joka kirjoittaa juuri tätä kertomusta Dannystä vankilan kirjoituskurssilla. Pitkään aikaan ei ole selvää, mikä oikeastaan on tarinan pääjuonne ja mikä "sisätarina", tai onko sellaisia. Kun kaikki sitten yhdistyy rytinällä, käytännössä yhden sanan aikana, se tulee yllätyksenä. Tai tuli ainakin mulle. :)
Takakannesta sain sen käsityksen että kyseessä on jonkinlainen kummitustarina, mutta vaikka tässä kummituksia vilahtaakin (ehkä, saattoi se olla untakin), se ei ole "se juttu". No mikäs sitten on? Syyllisyys, ihmisten voimasuhteet, hektinen yhteydenpito ystäviin vs. rauhoittuminen jonnekin ihan yksikseen... Ihmisten erilaiset vankilat myös: jollekin se on se perinteinen selli, toiselle torni josta ei lähde pois ja kolmannelle riippuvuus joka syö kaiken muun. Ja muutakin. Tämä on taas sellainen hankalasti määriteltävä tapaus, johon olen huitaissut alatunnisteeseen genreksi jotain suunnilleen oikeaa. Mutta mitäs määritelmistä, tärkeämpää on se että kirja on erittäin hyvä!
Ensimmäinen lause: The castle was falling apart, but at 2 a.m. under a useless moon, Danny couldn't see this.
Kustantaja Abacus 2008 (alkuteos USA 2006), 242 s.
Kiva, että tykkäsit! Hyvin kerrot tuosta määrittelemättömyydstä - tätä on tosi vaikea pistää kategoriaan. Minulla on muuten toinen Egan aloitettuna, saapa nähdä onko se yhtä hyvä. SIitä lisää sitten ajallaan.
VastaaPoistaOon muuten huomannut että tällaiset luokittelua kaihtavat kirjat ovat hyvin usein mielestäni hyviä.
VastaaPoistaPitäisi kai ottaa käyttöön "hankalasti luokiteltavat" -alatunniste, ettei tarvitsisi väkisin yrittää tunkea kirjaa johonkin lokeroon. :)