torstai 21. lokakuuta 2010

Philip Pullman: Kultainen kompassi

Olipas ilo uppoutua pitkästä aikaa kunnon fantasiaseikkailuun! Universumien tomu -trilogian ensimmäisessä osassa ollaan maailmassa, joka pääpiirteittäin on samanlainen kuin omamme joskus viktoriaanisen ajan paikkeilla. Eroja kuitenkin on, tärkeimpänä niistä se että jokaisella ihmisellä on oma eläinhahmoinen seuralainen, daimoni, joka on aina hänen vierellään. Lapissa asuu noitia ja Svalbardia hallitsevat panssariasuiset soturijääkarhut. Kirkko on yhteiskunnassa vahvassa asemassa, mutta sekään ei ole aivan samanlainen kuin meidän tuntemamme.

Kyseisen maailman Oxfordissa asuu tyttö nimeltä Lyra. Kun hänen ystävänsä Roger kaapataan yhdessä monien muiden lasten kanssa pohjoiseen salaperäistä tarkoitusta varten, ja Lyran setä, tutkimusmatkailija lordi Asrielkin on pulassa samalla suunnalla, Lyra lähtee pelastusretkikunnan mukaan. Apunaan matkalla hänellä on daimoninsa Pantalaimon, aletiometri-niminen laite joka kertoo vastauksen mihin tahansa kysymykseen kunhan sitä osaa käyttää, iso joukko gyptien venekansaa sekä panssarikarhu Iorek Byrnison.

Pidin Pullmanin ratkaisusta käyttää tuttua paikkaa vähän "kieroutuneena" oman fantasiamaailman luomisen sijaan. Erot kutkuttivat mielikuvitusta, ja olisin toivonut niistä kerrottavan lisääkin. Olisin ehkä toivonut myös vähän lisää syvyyttä koko juttuun, mutta ehkä sitä löytyy myöhemmistä osista - ne aion ehdottomasti lukea. Ainakin niissä päästään rinnakkaisulottuvuuksiin, joista tässä vaiheessa saatiin vasta pientä esimakua, ja varmaankin saadaan myös vastaus siihen, mitä oikein on kummallinen Tomu ja mitä se tekee.

Tämä vauhdikas nuortenkirja sopii oikein hyvin myös aikuisille fantasian ystäville - kaikkien makuun se ei tosin varmastikaan ole, sillä sen verran lapsekkuutta tekstistä kuitenkin löytyi.

Ensimmäinen lause: Lyra ja hänen daimoninsa kulkivat collegen pimenevän ruokasalin läpi pysytellen tiukasti yhdellä seinustalla, niin ettei heitä voitu nähdä keittiöstä.


Englanninkielinen alkuteos: Northern Lights (1995)


Kustantaja Tammi 1996, suom. Helene Bützow, 405 s.

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa ihanalta. Onko juuri tästä kirjasta tehty se samanniminen elokuvakin? Olen harkinnut elokuvan katsomista useasti mutta en ole vielä koskaan tarttunut siihen, kirjaa en tiennyt olevankaan.

    VastaaPoista
  2. Minä en jostain syystä erityisemmin tykännyt tästä. Tosin maailmankuva ja se rinnakkaismaailma-ajattelu oli kiehtovaa ja mielenkiintoista, mutta jollain tavalla Pullmanin kirjoitustyyli ei iskenyt minuun, vaan teksti tuntui raskaalta ja vaikealukuiselta. Kuitenkin esim. Pohjoinen maailma oli varsin kiehtova!!

    VastaaPoista
  3. Tämä on yksi lempifantasiakirjoistani,kahmaisin koko trilogian miltei yhdeltä istumalta. Sanoisin jopa, että sarja on melko haastavakin nuorille lukijoille, vaikka en halua missään nimessä aliarvioida. Moni asia menee varmasti ohi. Kävin katsomassa elokuvan - suosittelen ehdottomasti kirjaa näistä kahdesta vaihtoehdosta!

    VastaaPoista
  4. Tessa: Joo, on se tästä. En ole nähnyt itsekään. Wikipediassa pisti silmään sellainen tieto että elokuva olisi jäämässä ilman jatko-osia, mikä on ikävää koska ainakin kirjassa juoni jää monelta osin ihan kesken.

    Ahmu: Kiehtovia juttuja tässä tosiaan oli useitakin! Vaikka tästä tykkäsinkin niin kirjoitustyyli ei ollut mullakaan se suurin ihastuksen aihe, joten ymmärrän kyllä oikein hyvin että se ei kaikkiin iske.

    Valkoinen kirahvi: Kyllä ne jatko-osat täytyy tosiaan lukea pikapuoliin. Koko sarjan luettuani osaan varmaan paremmin kommentoida tuota haastavuutta, vaikka olihan sitä kieltämättä jo tässäkin.
    En ajattele, että kirjan pitäisi olla suunnattu tiukasti jollekin tietylle ikäryhmälle, mutta silti tästä jäi asian suhteen jotenkin pikkuisen ristiriitainen vaikutelma, kun jotkut jutut tekstissä viittaavat hyvinkin nuoreen kohderyhmään, toiset taas selvästi vanhempaan.

    VastaaPoista