Charlaine Harris: Dead Ever After

Viimeisen Sookie Stackhouse -kirjan ilmaannuttua postilaatikkoon kaikki muu lukeminen meni jäähylle siksi aikaa että sain selvitettyä kuinka tässä oikein käy. Odotin lukemista lievästi pelonsekaisella innostuksella. Kuinka Harris mahtaisi onnistua saattamaan kuvion päätökseen ja tyydyttäisikö hänen valintansa minua?

No kyllä se tyydytti. Hieman yllättäenkin! Moni muu on käsittääkseni pettynyt enemmän tai vähemmän. Spoilaavammat kommenttini saat esiin hiirellä maalaten:
Loppuratkaisuun tyytymistä auttoi varmasti se, että vaikka Eric toki onkin hottis ja erittäin onnistunut, kiehtova hahmo, niin romanttisemmassa mielessä en ole koskaan ollut hänen ykkösfaninsa. En tosin Saminkaan, mutta nyt taisin alkaa nähdä hänet sekä hänen ja Sookien välisen kiintymyksen hieman eri valossa jo kirjan alussa. Suosikkini Sookien kosijoista on alusta loppuun ollut Bill, mutta kai Samin kanssa yhteen päätyminen on Sookielle tulevien vuosien kannalta parempi vaihtoehto. Onhan lopussa tosin myös pikku ripaus avoimuutta, mistä tykkäsin.

Sookie ja kumppanit eivät tälläkään kertaa selvinneet ilman hengenvaaraan joutumista, ja ryminää riitti. Sookien ihmissuhdeasioista olisin mielelläni voinut lukea enemmänkin. Eipä tämä ehkä juonellisesti ollut sarjan parhaimpia osia, mutta kelpaa kyllä mulle päätökseksi. Näyttämöllä käy monia edellisistä osista tuttuja henkilöitä, niin hyviksiä kuin pahiksiakin, joten samaan pakettiin mahtuu usean kohtalon selviäminen.

Tässä kohtaa pitäisi varmaan yrittää sanoa jotain suunnilleen järkevää koko sarjasta. Paranormaali romantiikka tuntuu olevan täydellisesti omaan makuuni sopiva viihteen laji, ja tässä vielä erityisesti miellyttävät sopivan humoristinen ote, onnistunut henkilögalleria ja kieli jota on mukavaa lukea. Siitäkin pidän, että vaikka Sookie osaakin lukea ajatuksia ja hänellä on varsin eksoottisia ystäviä, hän näyttäytyy lopulta silti aika tavallisena. Sookien arkipuuhien kuvailu tasoittaa mukavasti kirjojen villimpää toimintaa.

Vähän on haikea fiilis, mutta onneksi Harris sentään osaa lopettaa johonkin, toisin kuin jotkut muut. :) Ja ainahan nämä voi lukea uudestaan!

Ensimmäinen lause: The New Orleans businessman, whose gray hair put him in his fifties, was accompanied by his much younger and taller bodyguard/chauffeur on the night he met the devil in the French Quarter.

Ulkoasu: No minähän tykkään raikkaista ja pirteistä väreistä, joten kyllä tämä oranssi sähäkkyys kelpaa oikein hyvin. Kannen suunn.: Patrick Knowles.

Kustantaja Gollancz 2013, 338 s.