torstai 9. toukokuuta 2013

Erlend Loe: Supernaiivi

25-vuotiaalta päähenkilöltä on hukassa elämän merkitys. Paluu yksinkertaisiin perusasioihin auttaa.

Kuten viimeisimmässä kirjaostosluetelmassani mainitsin, olen toki ollut jo pitkään tietoinen Supernaiivin olemassaolosta, ja suosiostakin, mutta vasta hiljattain kiinnostuin sen lukemisesta. Hauskoiksi mainostetut kirjat eivät yleensä oikein uppoa, eikä nimikään houkutellut. Jälleen kerran on kiittäminen blogistaniaa siitä, että ymmärsin antaa tällekin tilaisuuden. Ja jälleen kerran, hyvä niin - Supernaiivi on nimittäin IHANA!

Ei ole tarpeen harmitella sitä, etten ole lukenut tätä aiemmin, sillä on oikein sopivaa että luin tämän sattumalta päivänä jona myös pompin pomppulinnassa. Olimme kaverin perheen kanssa Tampereen HopLopissa ja yhdessä vaiheessa huomasimme kaverin miehen kanssa että vieressämme on tyhjä pomppulinna, jonka sääntökyltissä lukee "Tässä aktiviteetissa aikuisetkin saavat osallistua". Mitä muuta siinä muka voi tehdä kuin käyttää tilaisuuden hyväkseen?? Tutkin kyllä myös isosta kiipeilytelineestä lähes joka kolkan. Mahdanko koskaan tullakaan niin aikuiseksi, ettei kiipeilyteline - tai iso kivi - herättäisi (usein vastustamatonta) halua kiivetä ylös? ;)

Tältä pohjalta olin kenties mitä otollisinta yleisöä kirjalle, jossa pompotetaan punaista palloa vasten seinää, listataan naapurin pikkupojan kanssa nähtyjä eläimiä ja hakka-lelun löytäminen levittää hyvänolontunteen koko ruumiiseen. Eksistentiaaliset kriisit eivät yleensä juuri nappaa, mutta tässä huomioni ei oikeastaan niinkään kiinnittynyt kertojan ongelmiin kuin niiden ratkaisuihin. Ja ratkaisut olivat mainioita. Kirja on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia. Ääneen naurattava tämä ei minulle ollut, mutta jatkuvasti sisäisesti hymyilyttävä kyllä. Suhteellisuusteoriakin sujahtaa sujuvasti osaksi kokonaisuutta.

On varmaankin paikallaan lopettaa pieneen supernaiivimaiseen listaan ihmisistä, joita muistan nähneeni kirjan lukemispäivänä:
  • nainen jolla oli toisessa jalassa violetti ja toisessa fuksianvärinen sukka (HopLopissa)
  • isoäiti ja pikkupoika junassa, pojalla oli hauska pipo ja isoäidillä kauniisti ryppyiset kasvot ja sormus jossa oli punainen kivi
  • perhe, jonka äiti luki junassa Marian Keyesiä, isä jotain englanninkielistä pokerijuttua ja kaksi poikaa pelasivat tabletilla
  • noin viisikymppinen mies joka ulkoilutti dalmatialaista ja oli pysähtynyt juttelemaan toisen miehen kanssa kaupan pihalla
  • tummatukkainen pikkupoika joka teki pahuksen monta maalia kun yritin olla HopLopissa sählymaalivahtina 

Lukudiplomin kategoria Huumoria, ja sitä myöten koko diplomi suoritettuna! Jihuu!

Ensimmäinen lause: Minulla on kaksi ystävää.

Norjankielinen alkuteos: Naiv.Super. (1996)

Ulkoasu: No hakkahan kuuluu asiaan, ilman muuta. Pirteän punainenkin tämä on! Ei tietoa suunnittelijasta.

Kustantaja LIKE 2010, 13. painos (1. painos 1998), suom. Outi Menna, 223 s. 

13 kommenttia:

  1. Olipas hauska postaus tästä kirjasta! Kirjan tunnelma välittyi tekstistä mainiosti. Lapsen silmin moni asia näyttää kyllä uudelta.

    VastaaPoista
  2. Hieno kiteytys tästä kirjasta! :D Tämän luettuaan alkaa kyllä tuntea lähes vastustamatonta halua hankkia oma hakka...

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus ja mahtavaa että annoit Supernaiiville mahdollisuuden! Minä pidin tästä silloin lukiessani kovasti ja olen ehdottomasti hakka-asiasta samaa mieltä: jokaiselle yliopisto-opiskelijalle sellainen. Kummipojalle hankin yksivuotislahjaksi niin oppii ajoissa. :)

    Kiipeilytelineet ja isot kivet ovat parhautta.

    Ja ihanat huomiot!

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus ihanasta kirjasta!!

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen jo pitkään ollut tietoinen tämän kirjan olemassaolosta, mutta siihen se on jäänyt. Ei ole käteen tarttunut kirjastossa.

    VastaaPoista
  6. Valkoinen Kirahvi: Hyvä jos tunnelma välittyi! :) Lapsensilmäistä asioiden tarkastelua sietäisi kyllä harjoittaa enemmänkin.

    Booksy: Kunnon hakka olisi kyllä kova sana. Meillä on vain kirpparilta hankittu yksilö, jota oli jo hakattu sen verran antaumuksella että osa tapeista lopsahtelee läpi melkein itsestään. Eipä saa semmoisesta hääppöistä tyydytystä!

    Linnea: Olet kyllä erinomainen kummitäti!!
    Houkuttelisi alkaa kerätä aina välillä tuollaisia huomiolistoja vaikka ihan vaan omaksi iloksi... :)

    Annika: Tämä heilahti vauhdilla hyvän mielen kirjojen listani kärkipäähän!

    Tuija: Suosittelen luonnollisesti kokeilemaan! :)

    VastaaPoista
  7. Mainio postaus! Olen lukenut Loelta Tosiasioita Suomesta, en muista siitä paljon mitään, mutta tämä Supernaiivi kuulostaa hauskalta.

    Onnea lukudiplomisuorituksesta!

    Blogissani on sinulle haaste:
    http://lurunluvut.blogspot.be/2013/05/liebster-blog-ja-11-kirjallista.html

    VastaaPoista
  8. Pekka: Erittäin jee! Kiitos vain siitä viimeisestä sysäyksestä tämän lukemiseen. :)

    Luru: Kiitos haasteesta!

    VastaaPoista
  9. Tämä täytyykin pitää mielessä sitä seuraavaa kertaa varten,kun tulee sellainen tylsä aikuinen olo... (arvatkaapas montako kertaa olen siunannut sitä, että minulla on lumikasoja rakastavia poikia... äitikin pääsi talvella kiipeämään 2v:n perässä ilman, että naapurien kulmakarvat lensivät hiusrajaan ;-)

    VastaaPoista
  10. Lapsi, mikä ihana tekosyy. Kaveri harmitteli tuolla HopLopissa sitä ettei vastaavaa ollut silloin kun itse olimme pieniä - mutta hei, nythän me päästään sinne lasten siivellä ilmaiseksi! ;)

    VastaaPoista
  11. Kirjassa elämä ei muuttunut merkitykselliseksi. Coelho-tasoista hömppää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkoon hömppää jos haluaa, tuottamallaan hyvällä mielellä kyllä voittaa ah-niin-syvällisen Coelhon mennen tullen. :)

      Poista