Muutamista suosikeistani, Rosa Meriläisen kansalaissodasta ja kaartinkirjan syömisestä, Anu Holopaisen lapsuuden kesäpäivästä ja heinäladosta sekä Tiina Raevaaran maagisesta ruusupensaasta ja sisaruksista, kirjoitinkin jo aiemmin. Niiden lisäksi mieleen jäi Taija Tuomisen Elämä ei ole kebab-passi, joka on mainio esimerkki siitä, että lyhytkin teksti voi sisältää kokonaisen tarinan. Vain kahdeksassa pienessä sivussa huolettomasta nuoruudesta, ystävyydestä ja ensirakkaudesta vuosikymmenien syyllisyyteen, kaipuuseen ja tyhjyyteen. Ei siihen välttämättä niin kauhean montaa sanaa tarvita.
Tuomas Kyrön Kaksijakoiseen Raimoon harmikseni petyin monen muun tavoin. Se ei ollut sen kummemmin hauska kuin vakavakaan, eikä sen olemassaolon pointti oikein auennut. Häh-fiilis jäi myös Tommi Musturin sarjakuvanovellista Musta kappale, joka aukeni vielä vähemmän. Siitä huolimatta hauskaa, että mukana on sarjakuvanovelli!
Muuta yhteistä teemaahan näillä ei ole kuin lyhyys, mutta en sellaista kaivannutkaan. Yhdenkin kirjoittajan kokoelmia lukiessa tykkään jos mukana on monenlaista, niin ettei yhtään voi arvata mihin seuraava teksti vie. Kaikista en siis pitänyt (no harvoinpa niin käy muutenkaan) mutta kyllä kokonaisuus jäi plussan puolelle. Tällaisiä lyhyiden tekstien kokoelmia saisi olla olemassa enemmänkin - mukavaa ja virkistävää ryhtyä lukemaan kun uskaltaa olla varma että ehtii loppuun asti vaikka aikaa olisi vain ihan vähän!
Ulkoasu: Ihanan värikäs kansi! Taitostakin pidän, sen on raikas ja ilmava. Kansi: Tommi Musturi, taitto: Sakari Tiikkaja/Radiant Graphics Oy.
Kustantaja Karisto 2013, 137 s.
Hyvin sanottu!
VastaaPoistaHoukutteleva kirja juuri heille, joille kirja on suunnattukin. Täsmäkirja, jossa on jokaiselle ehkä jotakin. On aika huojentavaakin, jollei tarvitse lukea kannesta kanteen vaan voi valikoida tunnelman mukaan, mitä lukee.
Joistakin hudeista huolimatta tämä oli kyllä monin tavoin oikein kiva tuttavuus. Saipa maistiaisetkin monelta kirjailijalta joilta en aiemmin ole lukenut mitään.
VastaaPoista