Vaihtoehtoisen 1980-luvun Englannissa elävä kirjallisuusetsivä Thursday Next tuli The Eyre Affairin tapahtumien aikana hyppineeksi useidenkin tahojen varpaille, ja seuraukset kasaantuvat kaikki samaan rytäkkään. Erikoiset yhteensattumat (kuten seitsemän samaan vaunuun osuvaa Irma Cohen -nimistä naista) ennakoivat hengenvaarallisia onnettomuuksia. Thursdayta odottaa oikeudenkäynti jonka syytä hän ei tiedä ja josta hänelle kertoo tuntematon asianajaja todellisuuden alaviitteissä(!). Hänen ajasta toiseen kulkeva isänsä on saanut selville, että mystinen vaaleanpunainen mönjä on lähipäivinä leviämässä kaikkialle ja tuhoamassa elämän maapallolta. Mutta sekään ei ole pahinta - sillä Thursdayn tuore aviomies Landen on kadonnut koska joku on käynyt muuttamassa menneisyyttä niin, että tämä on kuollut jo vuosia sitten. Ja toki on vielä kaikki se SpecOpsin pr-työ, jota Eyre-jupakan vuoksi julkkikseksi muuttunutta Thursdayta vaaditaan tekemään. Varsinainen riesa.
"Miten voi jollakin olla tällainen mielikuvitus?" on kysymys, joka tulee mieleen Jasper Ffordea lukiessa. Kirjasta pulpahtelee vähän väliä esiin lukijaa ilahduttavia kummallisuuksia, sekä pieninä yksityiskohtina että isompina kuvioina. Välillä saa naurahtaa, ja tunnelma on yleensä ottaen sopivan hulvaton. Mutta kaikkein parasta on ehkä se, millaisena kirjallisuus tässä sarjassa esiintyy. Kyllä, kirjoillasi on sisäinen elämä, vilkkaampi kuin voit kuvitellakaan. :) Tässä kakkososassa tutustutaan myös kirjastoon, joka saa Unohdettujen kirjojen hautausmaan vaikuttamaan lähestulkoon tylsältä paikalta!
Fforde myös viittailee useisiin muihin kirjoihin, lähinnä klassikoihin. Tällä kertaa millään yksittäisellä kirjalla ei ollut niin suurta asemaa kuin Kotiopettajattaren romaanilla viimeksi, eikä menoa haitannut vaikka kaikki esiin tulleet teokset ovatkin itselläni lukematta. Olisihan siitä varmasti lisähupia saanut jos paikat ja henkilöt olisivat olleet ennestään tuttuja. Inspiroiduin kyllä lukemaan kyseisiä kirjoja nyt jälkeenpäin! Muistin, että lukulaitteessanihan odotteleekin sopivasti Project Gutenbergista napattu Great Expectations, jonka lukemista jo aloittelin. En tosin tiedä, pystynkö enää näkemään erästä henkilöä pelkästään sellaisena millaiseksi Dickens hänet kirjoitti, kunhan hänet ehdin tapaamaan. :)
Ensimmäinen lause: I didn't ask to be a celebrity.
Ulkoasu: Kansikuvan esittämä tilanne ei nyt kyllä liity yhtään mihinkään, mutta kyllähän tuo muuten ilmeeltään sopii kirjan meininkiin.
Kustantaja Hodder & Stoughton 2002, 372 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti