John Berendt: Venetsia - pudonneiden enkelten kaupunki

Venetsian upean vanhan oopperatalon Fenicen restaurointi oli juuri kesken, kun tuli tuhosi sen tammikuussa 1996. Jäljelle jäi vain tyhjä ulkokuori. Toimittaja John Berendt saapui sattumalta kolme päivää myöhemmin jälleen yhdelle vierailulle ihailemaansa kaupunkiin ja päätti jäädä joksikin aikaa.

Kirjassa seurataan Fenicen jälleenrakennussuunnitelmien etenemistä ja syyllisten etsintää useiden vuosien ajan, mutta näiden aiheiden lomaan mahtuu paljon muutakin. Berendt tutustuu palatseihin ja niiden omistajiin, juhlii kaupunkilaisten kanssa ja penkoo monenlaisia tapauksia lasinpuhaltajasuvun välirikosta restaurointeja rahoittavan avustusjärjestön sisäiseen valtataisteluun. Lukiessa tulevat tutuiksi niin Venetsian turhauttava byrokratia kuin kaupungin entiset ja nykyiset kuuluisuudetkin.

Vaikka hetkellisesti vähän tympäännyinkin liian moniin hienoihin ihmisiin (vähän täytyy katsoa kieroon kaikkia jotka käyttävät kotioloissa kravattia), oli kirja lopulta kiinnostavampi kuin odotinkaan. Tämän voisi vaikka lukea joskus uudestaankin. Vaikka moni matkailija onkin sanonut ettei se Venetsia nyt niin ihmeellinen ole ja siellä haiseekin pahalta, niin kummasti se silti jaksaa kiehtoa, ja Berendtin kerronnan mukana sen erikoislaatuisuuteen on mukava sukeltaa. Kokonaisuus on rikas, ja pidin kovasti myös siitä että ääneen pääsevät eri näkökulmien edustajat ja kiistojen vastakkaiset osapuolet. Kun jonkun puheiden perusteella ensin ajattelee että kylläpäs tuo X on hävytön tyyppi, Berendt menee ja kysyy X:ltä, miksi tämä on toiminut niin kuin on toiminut - ja syy saattaakin olla aivan ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Asiat harvoin ovat ihan mustavalkoisia, mikä olisi hyvä aina muistaa!

Englanninkielinen alkuteos: The City of Falling Angels (2005)

Ulkoasu: Tykkään erityisesti kannen tunnelmallisesta värityksestä! Typografia: Marjaana Virta, kuva: Paul Hampton/Photonica.

Suomentanut Liisa Paakkanen

Kustantaja WSOY 2006, 426 s.