sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä

Kaaoksen kesyttäjä pureutuu nykyajan ongelmaan: monen elämässä on kaikkea liikaa. Tavaraa, talteen laitettuja papereita, kalenteria täyttäviä menoja. Olin kuvitellut tämän keskittyvän lähinnä siihen tavarakaaoksen raivaamiseen ja yllätyin vähän kun kirjassa oli paljon muutakin, mutta yllätys oli kyllä positiivinen. Tavaroiden vähentämiseen en oikeastaan enää edes tarvitse inspiraatiota koska olen sitä harrastanut jo pidempään, mutta olen niin ihastunut aiheeseen että tykkään silti lukea siitä. :D Paperikasatkin tulin juuri järjestäneeksi. Se sen sijaan oli hyödyllinen ajatus, että ajankäyttöäänkin voisi kokeilla inventoida ja järjestää paremmin. Kalenterin täyttyminen ei itselläni ole ongelma, mutta toisinaan arki tuntuu hupenevan johonkin haahuiluun. Paljonkohan saisin aikaa muulle tekemiselle, jos en vähän väliä istahtaisi tietokoneen eteen kurkkaamaan esimerkiksi Facebookia? Tai sitten niitä roikkuvia, tekemättömiä juttuja voisi tosiaan merkata kalenteriin että niitä tulisi tehtyä.

Velde-Luoma on toki alan ammattilainen mutta silti vähän oudoksun tavaramäärien kesyttämiseen neuvottua ensimmäistä askelta: "Muodosta yleiskuva - tee inventaario kaikesta, mitä omistat." Vaikka tämän inventaarion onkin tarkoitus olla yleisluonteinen ja rennolla otteella tehty, eikö ajatus sellaiseen ryhtymisestä saata olla aivan liian uuvuttava jos sitä tavaraa tosiaan on joka paikka täynnä? Oma neuvoni on: Aloita jostain. Yhdestä kaapista, yhdestä hyllystä. Mielellään sellaisesta, jolle on usein asiaa. Kun saat vähän valmista aikaan, se kyllä motivoi jatkamaan.

Pääosin kirjan teksti kuitenkin on hyvin käytännönläheistä ja järkevää. Jos tavarat ovat jatkuvasti kateissa, kaapit ja sähköposti pursuavat, muistettavat asiat täyttävät pään (sikäli kun eivät vahingossa pääse unohtumaan) ja jotenkin arjesta vain tuntuu muodostuvan yhtä hässäkkää, kannattaa tämä kirja lukaista. Saatat hyvinkin löytää aineksia oman kaaoksesi kesyttämiseen!

Ulkoasu: Ihanan iloisen värikäs varsinkin sisäsivuilta! Ulkoasu: Minna Luoma.

Kustantaja Avain/BTJ 2010, 139 s.

7 kommenttia:

  1. "mutta toisinaan arki tuntuu hupenevan johonkin haahuiluun. Paljonkohan saisin aikaa muulle tekemiselle, jos en vähän väliä istahtaisi tietokoneen eteen kurkkaamaan esimerkiksi Facebookia?"

    Mä olen miettinyt, että pitäisi olla jokin ohjelma, joka mahdollistaisi Facebookin vain 9:30-10 ja 18:30-19 välisenä aikana. Ihan liian usein ajattelee, että "mä vain vilkaisen" ja sitten kuluikin jo tunti :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calendula, Luin äskettäin Laura Honkasalon Nuukaillen-kirjan ja siinä vinkattiin erilaisista "esto-ohjelmista", joilla pystyi rajoittamaan mm. Facebookin käyttöä! En tosin muista yhdenkään ohjelman nimeä ja kirjankin jo palautin kirjastoon, mutta tämmöinen on tosiaan mahdollista :)

      Poista
    2. Facebookinrajoitin kuulostaa kyllä aika nerokkaalta! :D Twitterinkin rajoittaminen voisi olla tarpeen. Tai jos vaikka saisi hiiren antamaan ajastettuja sähköiskuja.

      Poista
  2. Oli hassua löytää tämä kirja blogitekstinä. Olin kirjastossa kiinnittänyt huomiota kirjan lainaamiseen sen ilmestyessä. Selailin sitä ja ajattelin lukevani sen jossain vaiheessa. Mietin, olisiko siitä apua. Eilen etsin kirjan nimen netissä ja varasin sen kirjastoon. En muistanut kirjan nimeä, tekijää tms. Uskomaton sattuma.
    Pidän itseni päivisin täysin irti FB:sta. Olen oppinut sen töissäni, joissa edes puhelin ei ole saanut olla päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tämä äitiyslomailu mahdollistaa nyt vähän turhankin ahkeran somessa notkumisen... :) Missään ihmisten ilmoilla kulkiessani en käy netissä juuri ollenkaan.

      Poista
  3. Hienoa, että tästä löytyi hyödyllisiä vinkkejä! :)
    Siihen ihme haahuiluun menee mullakin aivan liikaa aikaa. Joskus on vain huonosti nukuttujen öiden jäljiltä niin pihalla, ettei tahdo jaksaa edes pukea :P

    Tuosta alkuinventaariosta olen ihan samaa mieltä! Jos olisin aloittanut koko talon, ullakoiden ja varaston inventaariolla, olisin varmasti lannistunut kaiken sen tavaramäärän edessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Univajehaahuilukin on kyllä tuttua! Neljältä alkavien aamuvuorojen jälkeen on usein tullut vietettyä loppupäivä melkoisessa puolihorroksessa. Montakohan kirjaa olisin saanut niiden tuntien aikana luettua jos vaan olisin jaksanut??

      Poista