Mitä kuuluu viiden vuoden takaiselle kirjapinolle?

Kun Maija esitteli hyllynsä lukematta olevia pitkäaikaisasukkaita, niin siitähän se ajatus sitten lähti... Päädyin tutkailemaan tätä viiden vuoden takaista postaustani, jossa esittelin silloiset lukemattomien kirjojen pinoni. 85 kirjaa, näköjään, mikä nykytiedon valossa tuntuu hyvinkin hillityltä määrältä. ;)

Mutta mitä noille pinoille mahtaa nykyään kuulua?

Olen lukenut niistä 47 kirjaa. Luetuista 20 olen laittanut kiertoon, 27 omistan edelleen.

Kahta olen kokeillut mutta jättänyt kesken - nämä olen myös poistanut hyllystäni.

Lukematta kiertoon päätyneiden osuus on melkoisen korkea - niitä on 27 kappaletta eli suunnilleen kolmannes! Tämä menee sen piikkiin, että ennen blogia/vielä bloggauksen alkuaikoina ostelin kirjoja pääasiassa hyvin halvalla kirppareilta tai alesta, ja mukaan tarttui kaikenlaista sellaistakin mikä "ehkä voisi olla kiinnostavaa". Nämä ovat sittemmin saaneet väistyä sellaisten kirjojen tieltä, joista olen ihan tosissani kiinnostunut.

Myös kirpparilta löytyneen brasilialaisen valokuvakirjan olen katsellut läpi (kieltä kun en ymmärrä :).

Yhdestä kirjasta (toisen pinon valkoselkämyksinen pokkari) en osaa varmasti sanoa, mikä se on.

Jäljelle jää seitsemän kirjaa, jotka edelleen kärsivällisesti odottavat vuoroaan, ja kuten raskauttavat kuvalliset todisteet siis kertovat, ovat tehneet niin ainakin viimeiset viisi vuotta, jotkut varmaan vähän kauemmankin. Nämä kaikki haluan edelleen lukea, ihan just tässä kohta kunhan vaan ehdin...

Richard Masonin Muistojen huoneet on päätynyt hyllyyn koska miehen esikoisteos Meren huoneissa oli suuri suosikkini viitisentoista vuotta sitten. Leena Lumikin on tätä joskus kehunut.

Uskonto ei tosiaankaan ole omimpia aiheitani, mutta Jaakko Heinimäki käsittelee sitä parissa aiemmin lukemassani kirjassa niin raikkaasti ja rennosti, että haluan lukea myös Seitsemän syntiä.

Sarah Hallin How to Paint a Dead Man on bongaus jostain ulkomaisesta blogista, samoin kuin Natsuo Kirinon Out.

José Saramagon tekstiin olen ihastunut kolmen häneltä lukemani kirjan myötä, ja lisääkin on saatava. Muistelen vaan kuulleeni, että Kertomus näkevistä on poliittisempi ja raskaslukuisempi kuin muut teokset. Katsotaan nyt koska saan otettua tämänkin lukemisen asiakseni... :)

Antonio Tabucchin novellikokoelma Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä tuli poimittua joskus divarista mukaan tietämättä kirjailijasta sen kummemmin mitään. Tämä on ollut joskus vaarassa joutua hyllynraivauksissa poistetuksikin, mutta kiinnostus on kuitenkin voittanut.

Rohinton Mistryn Tales from Firozsha Baag -kokoelman hankin ihastuttuani A Fine Balanceen. Siinäpä se vieläkin odottelee. :)

Kun nuo nyt ovat tuossa pinossa esillä niin tekisi kauheasti mieli alkaa lukea jotakin niistä! Samoin tosin taitaisi käydä suunnilleen minkä tahansa hyllystäni satunnaisesti poimitun kirjakasan kanssa. Aivan mahtavaahan se on, että tarjolla on niin paljon kirjoja joihin haluaisi sukeltaa ihan heti! Jotenkin se runsaus vaan on taas viime päivinä tuntunut niin ylitsepursuavalta, että haluaisin ihan välttämättä pystyä lukemaan kaiken kerralla. Olen lukenut muutamia erittäin houkuttelevia blogijuttuja eräistä omistamistani kirjoista, vilkaisin taas TBR100-listaani jolla olisi kaikenlaista kiinnostavaa, muutamaa sarjaa tekisi mieli jatkaa (ja vielä useampaa aloittaa), joitakin vanhoja tuttuja haluaisin lukea uudelleen (pitäisikin listata nämä blogiin) ja ja ja ja ja...kaikki mulle heti nyt kiitos!!!

Onneksi on TBR-kulho. Jos valinnanvaikeus iskee niin aina voi arpoa. :D