Andre Agassi: Andre Agassi

Vieroksuin pitkään elämäkertoja, ajatellen etteivät ne taida olla oikein oma juttuni. Mutta kun lukemistoni on tässä blogiaikana muutenkin laajentunut niin tämänkin kirjallisuudenlajin testaaminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa, ja Reetan elämäkertahaaste kannusti viimein toimimaankin. Andre Agassin omaelämäkerta valikoitui luettavaksi, koska kirja on jäänyt mieleen jo useamman vuoden vanhasta Oota, mä luen tän eka loppuun -blogin kehuvasta jutusta, jossa sanottiin että kirjasta pitääkseen ei ole tarpeen olla ennakkoon ollenkaan kiinnostunut sen kummemmin tenniksestä kuin Agassista henkilönäkään. Sittemmin olen nähnyt kirjasta puhuttavan positiiviseen sävyyn muuallakin, ja nyt voin sanoa, että hyvästä syystä.

Ehkä kirjan lukemisen kannalta on jopa parempi, jos ei ole ennestään Agassin fani. Jos on ihaillen seurannut hänen uraansa, ehkä jopa saanut siitä innostusta omaan pelaamiseensa, voi olla aika karua lukea, miten hän itse sen kaiken on kokenut.

Oma kiinnostukseni aiheeseen kyllä heräsi heti kun aloin lukea. Kirja alkaa kroppansa loppuun ajaneen 36-vuotiaan miehen tuskaisesta heräämisestä aamuna, jota seuraa hänen viimeisen turnauksensa toisen kierroksen ottelu. Teksti sieppaa saman tien mukaansa. Mainitun ottelun kulkua seuratessani silmäni eivät meinanneet malttaa pysyä tekstin tahdissa vaan hyppivät jatkuvasti edelle, sivun alalaitaan, aukeaman toiselle laidalle, vilkuilemaan miten tässä oikein käy. Tuota vuonna 2006 pelattua ottelua voikin ilmeisesti kutsua klassikoksi. Ennen sen alkua raihnainen Agassi katselee huolestuneena nuoren vastustajansa Marcos Baghdatisin notkeaa valmistautumista, mutta helppoa ei ole kummallakaan kun ottelun ratkaisu siirtyy yhä eteenpäin toisen aina tasoittaessa. Toinen ei meinaa saada henkeä ja toinen nojaa mailaansa kaameiden jalkakramppien kourissa. Lukiessani siitä, kuinka ottelun jälkeen molemmat makaavat pukuhuoneessa kutakuinkin liikuntakyvyttöminä, tajusin etten oikeastaan koskaan ole tullut kunnolla ajatelleeksi, kuinka kuluttavaa fyysistä työtä ammattiurheilijana oleminen todella on.

Noiden hetkien jälkeen aloitetaan tarina alusta. Seitsemänvuotias Andre lyö palloa yhä uudestaan, taistelee, vastustajanaan ohjeita karjuvan isän muokkaama pallokone, joka pojan silmissä näyttää lohikäärmeeltä. Kolme vanhempaa lasta ovat jo kukin vuorollaan aiheuttaneet pettymyksen, ja nyt on käsillä viimeinen mahdollisuus. Andresta tulee ammattimainen tenniksenpelaaja. Piste.

Kyllä pojalla lahjoja onkin. Mutta hän myös vihaa tennistä. Silti hän ei lopeta, eikä syynä edes ole pelkästään isän reaktion pelko, vaan jokin vetää häntä pelaamaan. Hän ei pysty lopettamaan. Sama ristiriita jatkuu läpi koko uran, vielä siinä viimeisessä turnauksessaankin hän vihaa tennistä.

Alku- ja loppupisteen väli ei todellakaan ole helppo. Siihen mahtuu aika karussa tennisakatemiassa, koulun jääminen kesken, nuoruuden kapinointi, sydänsuruja, ainainen, loputon epävarmuus itsestä ja siitä, mitä elämällään oikeasti haluaisi tehdä. Pikkuhiljaa ympärille löytyy oikeita ihmisiä, mutta menestys vuorottelee silti romahdusten kanssa, idolinsa pukeutumista matkivien fanien vastapainona on lehdistön pilkka ja epäusko. Lukiessa on helpottavaa tietää (kirjan alun perusteella), että uransa lopussa Agassi on krempoistaan huolimatta onnellinen perheenisä. Muuten huolestuttaisi, mihin hän oikein päätyy.

Jonkun muun silmin asiat epäilemättä näyttäisivät enemmän tai vähemmän erilaisilta, mutta tämä kirja sisältää Agassin totuuden joka on tosiaankin lukemisen arvoinen. Eikä sen tenniksen päälle ole tarpeen suuria ymmärtää.

Mutta kuinkas ne elämäkerrat noin muuten? No, kyllähän näitäkin selvästi voi lukea. :) En nyt saman tien ole ryntäämässä haalimaan mitään kasaa haltuuni, mutta ehkä en ainakaan niin automaattisesti ohita jatkossa. Eli tiedossa lisää kirjoja lukulistalle. Niitähän multa just puuttuikin. Hah!

Ensimmäinen lause: Avaan silmäni enkä tiedä missä olen tai kuka olen.

Englanninkielinen alkuteos: Open. An Autobiography (2009)

Ulkoasu: Katse on yhtä avoin kuin kirjakin. Kannen kuva: Martin Schoeller/Corbis Outline/SKOY.

Suomentanut Pekka Tuomisto

Kustantaja Otava 2010, 508 s.