Shirley Jackson: The Haunting of Hill House

Tohtori Montague tahtoo havainnoida yliluonnollisia ilmiöitä aidossa kummitustalossa. Talo on jo katsottuna; syrjäisessä, synkeässä Hill Housessa ei ole vuosikausiin kukaan viihtynyt muutamaa päivää pidempään. Avustajikseen tohtori saa yksinäisen Eleanor Vancen, taiteilijasieluisen Theodoran ja talon omistavaan sukuun kuuluvan, varasteluun taipuvaisen Luke Sandersonin.

Eleanor, jonka näkökulmasta tapahtumia seurataan, on sukulaistensa väheksymä vähän päälle kolmekymppinen huomaamaton hissukka. Kirjan alussa, kehitellessään kuvitelmia lumotuista palatseista, hän tuo mieleen Sinisen linnan Valancyn. Ystävystyttyään nopeasti muiden taloon saapuneiden kanssa hän nauttii vapaudestaan ja ihmettelee, onko se todella hän joka sopii näin hyvin porukkaan ja juttelee nauraen vasta tapaamiensa ihmisten seurassa.

Kummittelun alkaessa alkaa myös todellisuudentajun hämärtyminen, niin Eleanorin kuin lukijankin. Hiljalleen asiat alkavatkin näyttää erilaisilta. Eivät kai muut vain juonittele Eleanoria vastaan? Ehkä se on synkeä talo, yksi hahmo itsekin, joka vaikuttaa henkilöiden välisiin suhteisiin ja sekoittaa sitä, miten kukin asiat näkee. Onko kummittelukaan lopulta todellista vai vain yhteistä harhaa?

Odotin löytäväni kirjasta kunnon kummitustalon vimmaista ryöpytystä, mutta se jäi vähiin. Pidän kyllä psykologisestakin kauhusta, mutta tällaiset todellisuudentajuongelmat eivät yleensä ole makuuni vaan niistä lukeminen tuntuu jostain syystä lievästi ärsyttävältä (siis ainakin jos ne johtuvat yliluonnollisuuksista tms, oikeat mielenterveydelliset ongelmat ovat oma lukunsa). Tarina ei lopulta suuremmin pelottanut, ja sen päätyttyä ajattelin että jaa, tähänkö tämä nyt jäi. Jonkinmoinen pettymys siis, joka kuitenkin johtuu puhtaasti makuasioista eikä siitä, että laadussa olisi puutteita. The Haunting of Hill House on monen mielestä kauhuromaaninen aatelia, ja jos tuo kirjan kuvailuni herättää kiinnostusta, tämä kannattaa ilman muuta lukea. Ja vielä enemmän suosittelen toista Shirley Jacksonin kirjaa We Have Always Lived in the Castle. Se ei ole kauhua vaan muuten vaan outo. :)

(Kyllä tämä sen verran kuitenkin jänskätti että voin sijoittaa kirjan lukuhaasteen kohtaan "a book that scares you". :)

Ensimmäinen lause: No live organism can continue for long to exist sanely under conditions of absolute reality; even larks and katydids are supposed, by some, to dream.

Ulkoasu: Tämä Penguinin Modern Classics -sarja näyttää yleensäkin hyvältä, ja onhan tuo kansikuva sopivasti karmiva.

Kustantaja Penguin 2009 (1. kerran julk. Viking Penguin 1959), 246 s.