Juha Vuorinen: Puuta ja tupsu tuoretta ruohoa

En tiennyt Juha Vuorisen runoja kirjoittaneenkaan ennen kuin tämä kokoelma osui käsiini tarjouskirjakaupan valikoimista jokunen vuosi sitten. Juoppohullun päiväkirjat olen naureskellen lukenut ennen blogia. (Suosikkini on kakkososa Tolppa-apina, jonka tapahtumat iskevät parhaiten irstaaseen huumorintajuuni.) Tämä pikku kirja kuitenkin herätti kiinnostuksen antamalla ymmärtää olevansa jotain ihan muuta.

Niinhän tämä onkin, vaikkei se tutumman vuorismainen tyylikään kokonaan kateissa ole. Puuta ja tupsu tuoretta ruohoa on rouheaa rehellisyyttä. Miehisiä rakkaudentunnustuksia vaimolle ja lapsille, ihmissuhteiden pohdiskelua, koettuja mustia hetkiä ja alkoholinhuuruisia aikoja joina ei ole voinut olla turhan ylpeä itsestään. Ja välissä hymyn huulille tuovia heittoja. Ei ollenkaan hullumpaa!

"EREHDYKSESTÄ VIISASTUNEENA

anna minun erehtyä
anna minun erehtyä yhä uudelleen

sillä mistä vitusta voit tietää
kuinka perinpohjaisesti aion oppia"

Ulkoasu: Tykkään kyllä kannestakin. Mukavan maanläheinen. Ulkoasu: Ville Sutinen, kannen kuva: Sari Vehmaskangas.

Kustantaja Diktaattori 2005, 75 s.