Kirsti Kuronen: Paha puuska

Lauri meni junan alle. Hillan pikkuveli, seitsemännen luokan ensimmäisenä päivänä, Lauri, jolla piti olla kaikki aivan hyvin. Kukin perheenjäsen reagoi suruun omalla tavallaan, mutta kaikki haluavat löytää syyn. Syyn, minkä tahansa, edes yhden joka selittäisi miksi. Mutta ehkä sitä ei ole, ehkä se oli vain paha puuska, hetki jonka aikana kaikki on mustaa, joka saa pelkäämään elämää ja säikkymään tulevaa?

Hilla etsii vastauksia metsästä, istuen Laurin lempikivellä ja käyden keskustelua veljen kanssa. Hiljalleen löytyy jotain, jonka voi hyväksyä totuudeksi joka riittää.

Paha puuska on runomuotoinen tarina. Nuorille, aikuisille, runojen ystäville ja niitä vieroksuville. Se on todella hieno. Ja todella koskettava. Jo aiheensa puolesta, tietysti, mutta iso osansa on taidokkaalla tekstilläkin. Lyhyisiin riveihin mahtuu valtavia määriä surua, kaipausta, syyllisyyttä ja paljon muuta. Suosittelen luettavaksi jossain, missä voi itkeä rauhassa.

"Junankuljettaja:
yleensä ne katsovat silmiin

ne?
ne kaikki junien alle jonottajat,
laumoina

Lauri oli Lauri, ei mikään ne

eikä Lauri ikinä katsonut
tuntemattomia silmiin

kuolemaa katsoi

ensimmäisen kerran,
ja vitun viimeisen"


Ulkoasu: Ohut, pehmeäkantinen, mustavalkoinen kirjanen linnunratoineen näyttää siltä, että siihen on helppo tarttua. Hyvä niin. Kansi: Tuija Kuusela.

Kustantaja Karisto 2015, 75 s.