Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Maailma muuttui mutta ihmisetkö sen muuttivat, siitä ei ole enää varmuutta, sillä historiasta on paljon palasia kateissa. Mutta se tiedetään että joskus, kauan sitten, oli talvia joiden aikana satoi lunta. Joskus käytettiin laitteita ja esineitä, joita nyt voi kaivaa esiin muovihaudasta etsiessään jotain hyödynnettäväksi kelpaavaa materiaalia. Ja joskus oli käytettävissä niin paljon juomakelpoista vettä, että sitä ei ollut tarpeen puhdistaa merivedestä, sen käyttöä ei säännöstelty sotilaiden valvonnassa eikä sen kätkeminen ollut rikoksista suurin.

17-vuotias Noria on valmistumassa teemestariksi isänsä opastuksessa. Monen sukupolven ajan teemestarit ovat hoitaneet seremoniaa, jossa arvokkaalla vedellä on oma tärkeä osansa - sekä vartioineet salaisuutta.

Eipä tätä ole turhan päiten kehuttu! Emmi Itärannan kuvitelma tulevaisuudesta on hätkähdyttävä. Mahdammeko tosiaan olla matkalla jotain tuollaista kohti? Mieleen jäi kohta, jossa Noria ajattelee entisen maailman asukasta seisomassa veden äärellä ja kuvittelemassa millaista joskus tulevaisuudessa voisi olla:

Haluaisin ajatella että hän kääntyy ja menee kotiin ja tekee yhden asian toisin kuin sinä päivänä sen vuoksi, mitä on kuvitellut, ja jälleen seuraavana päivänä, ja taas sitä seuraavana.
   Ja kuitenkin näen hänet uudelleen, toisena, joka kääntyy pois eikä tee mitään toisin, enkä tiedä, kumpi heistä on todellinen ja kumpi on heijastus kirkkaassa, liikkumattomassa vedessä, niin terävä että sitä voi melkein erehtyä luulemaan todelliseksi." (s. 30)

Niin. Olisihan sitä itsellänikin mahdollisuuksia tehdä asioita toisin. Teemestarin kirja on sitä ajatellen aika hyvä motivaattori.

Tarinakin toimii. Tunnelma on sellainen että lukiessa suorastaan ahdistaa kun on varma ettei Norian salaisuus voi mitenkään säilyä loppuun asti, ja odottaa, milloin ja miten se paljastuu, mitä siitä seuraa ja miten siitä selvitään. Itämaiselta tuntuvan viisauden sävyttämä teksti vasta hienoa onkin. Muutamat toistuvat lauseet ja aiheet rytmittävät kerrontaa ja kiertävät sen aina uudelleen itsensä ympäri samoihin ajatuksiin. Tämän voisi hyvin lukea uudelleen keskittyen vain siihen, mitä oikeastaan sanotaan ja miten.

Ensimmäinen lause: Kaikki on nyt valmista.

Ulkoasu: Juuri hyvä! Seesteisen tyylikäs. (Meinasin jo jossain vaiheessa ostaa pokkarin mutta en sitten kuitenkaan halunnut sitä koska tämä kovakantinen näyttää niin paljon paremmalta.) Graafinen suunn.: Ville Tiihonen.

Kustantaja Teos 2012, 266 s.