runokokoelmaa, joista varsinkin Harakan pajaan ihastuin. Nyt vuorossa oli pari aikaisempaa teosta. Nämäkin sisältävät haikujen ja tankojen mittoihin tiivistettyjä ajatuksia ja havaintoja monenlaisista isoista ja pienistä asioista. Kuten esimerkiksi tähtien valaisemasta illasta joka on mentävä tuhlaamaan niitylle, metsästä jonka ovet ovat avoinna tuulen kulkea, siitä kun lähtee kaikista risteyksistä eri suuntaan kuin yleensä, rakkaan hymystä joka tuntuu varpaissa asti ja tuhatjalkaisesta joka kenties saisi itsensä solmuun jos ryhtyisi miettimään jalkojensa järjestystä niitä siirrellessään.
Ihan niin vahvasti en näitä kokenut kuin noita aiemmin lukemiani vaan aika moni runo tuntui kulkevan pääni läpi jälkiä jättämättä. Jotkut ainakin siksi että ne tuntuivat liian itsestäänselviltä toteamuksilta joista en saanut irti mitään mikä olisi liikauttanut ajatuksia. Mukavaa näitä silti oli lukea, ja tokihan välillä osui kohdalle myös niitä helmiä, jotka kiinnittävät katseen ja ajatukset vähäksi aikaa puoleensa ja pakottavat odottamaan ennen kuin voi siirtyä seuraavalle sivulle. Nämä haluan merkitä itselleni muistiin:
"Tämäkin polku
yhtyy toisiin polkuihin:
kompastun toisten
jättämiin jälkiin, toiset
taas minun jättämiini."
Kukko puussa, s. 76
"Silmut liekkeinä:
ruskean kyynen alta
vihreät lehdet
minä hetkenä hyvänsä,
minä hetkenä hyvänsä."
Oravan portaat, s. 62
Lapin runoja päätyy kyllä varmasti luettavaksi jatkossakin. Ompun runohaastetta varten näistä kertyi runoja jo peräti 149 + 139 = 288 kappaletta!
Kustantaja Sammakko 2002/2004, 153/151 s.
Oravan portaat on yhä paras lukemani runokirja, vaikka ensikerrasta on kohta jo yhdeksän vuotta. Tällä hetkellä luvussa on Arto Lapin uusin, Sulavesien tanssi, joka on osin vanhaa tuttua Lappia, mutta jostain syystä se etenee itselläni nyt vähän hitaanlaisesti.
VastaaPoistaHarakan paja on tosiaan mua eniten sykähdyttänyt Lapin kokoelma tähän mennessä. Tuohon uuteen en muista vielä törmänneenikään missään, mutta päätynee luettavaksi ennemmin tai myöhemmin!
VastaaPoistaArto Lapin runot sykähdyttävät pieninä oivalluksina. Samanlaisia luonnontarkkailijoita ovat myös Risto Rasa ja Pekka Kytömäki.
VastaaPoistaPostauksesi myötä tuli tarve tarttua noihin hyllyssä odottaviin Lapin runokokoelmiin. Kiitos innoituksesta!
Kytömäkeä onkin sattumalta seuraavaksi blogattavana! :) Rasaankin tekisi mieli tutustua.
Poista