Kytömäki runoilee kissoista, metsästä, rakkaudesta ja maailmanmenosta. Tiesin jo etukäteen tykkääväni, eikä tarvinnut yhtään pettyä. Tässä esimerkkinä tarjolle mielestäni hymyilyttävin runo:
"Kävellessäni
milloin missäkin
näen usein rusakon
ja kuvittelen sen
aina samaksi.
Harva rusakkokaan erottaa
runopoikia toisistaan."
Runoihin ihastumisen lisäksi lukemisen jälkeen on mielessä se, että kyllä vain, alkaa olla korkea aika ryhtyä taas kissanomistajaksi. Mieluummin kahden. Minäkin haluan taas saada rystyset verille leikkisistä kynsistä, katsella nukkuvien saalistajien nykiviä tassuja ja lukea sateella runoja kissaseurassa.
Runohaasteeseen kertyi 59 runoa lisää, yhteensä koossa 347.
Kustantaja Sanasato 2016, 76 s.
Kiva kun muistutit tästä kirjasta! Olen lukenut siitä ennenkin jostain blogista ja haluaisin kyllä lukea. Kivoja runoja :)
VastaaPoistaKivoja tosiaankin! :) Täytyy kyllä lukea myös ensin ilmestynyt Ei talvikunnossapitoa.
PoistaTässä on uskomattoman söpö kansi. Runoja on aina kiva lukea ja tämäkin lukulistalla kekkuloi :) /Tiia
VastaaPoistaNäitä on vieläpä erityisen kiva lukea! :)
PoistaSuurkiitos ilahduttavasta arviosta!
VastaaPoistaPoimimasi runo on muuten yksi omistakin suosikeistani. Se syntyi syksyllä 2015 viisirivisenä havaintona, jossa ei ollut mitään varsinaista pointtia, kunnes seuraavan vuoden puolella keksin lisätä nuo kaksi viimeistä riviä. :) Sellainen on minulle kohtalaisen harvinaista – yleensä lyhyet runot tulee hiottua kerralla lopulliseen muotoonsa.