Maanläheistä runoutta pohjoispohjalaiselta maatalonemännältä.
Eeva Heilala kirjoittaa sukupolvista ja vanhenemisesta, työstä ja maaseudusta, kanssaihmisistä, muuttuvasta maailmasta. Kirjasta piirtyy kuva ihmisestä jolla on ollut hyvä elämä, vaikka matkalle aina raskaitakin asioita mahtuu. Runoissa tulevat esiin perinteiden kunnioittaminen ja rauhoittava vanhan maailman tuntu. Vain pieninä hetkinä tuli sellainen tunne, että kuulun itse jo toiseen aikaan. Muistiin haluan merkitä tämän isoäidin runon:
On vaikea puhua lapsista mitään
ne ovat liian läheltä
kivulla synnytettyjä
ja kiireen keskellä kasvatettuja
Mutta lastemme lapset
miten ihanaa helmikudetta
elämämme kankaassa
Runohaasteeseen 82 runoa lisää, yhteensä nyt 477.
Kustantaja Tammi 2006, 104 s.
Hyvältä vaikuttaa ainakin tuo isoäidin runo. Minäkin osallistun nyt runohaasteeseen. Pitäisi tutustua sellaisiinkin runoilijoihin, joita en ole ennen lukenut, kuten tämä Eeva Heilalakin.
VastaaPoistaMinäkin poimin tämän kokoelman kirjastosta mukaan runohaastetta varten lähes sokkona, pikavilkaisun jälkeen. Aivan hyvin osui kohdalleen!
Poista