Maritta Lintusen runoissa kurkistetaan vanhaan huvilaan, lapsuuden salamajaan ja tutkijankammioon ja tarkastellaan menneiden asioiden kasautumista niin paikkoihin kuin ihmisiinkin. Sanat piirtävät kauniisti hetkiä, tunteita ja tapahtumia. Tykkäsin!
Ujutan ranteeni aidanrakoon
varastaakseni muutaman viivyttelevän minuutin
(tai orvokin, kuinka vain)
täällä ne versovat;
syrjäisten huviloiden pihoihin juurtuneet vuodet.
Kustantaja WSOY 2005, 50 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti