Syntymämerkki on sukutarina, joka kulkee neljän sukupolven ketjua taaksepäin, päästäen kunkin henkilön ääneen kuusivuotiaana lapsena: ensin Solin, sitten hänen isänsä Randallin, isoäitinsä Sadien ja isoisoäitinsä Erran. Lopulta selviää mysteeri Erran lapsuudesta natsi-Saksassa ja todellisesta syntyperästä.
Lukijaa koko ajan syvemmälle vievä rakenne on mielenkiintoinen. Pidin myös lasten tarkkanäköisistä havainnoista ja heidän yksityiskohtaisista kuvailuistaan joistakin arkisista tilanteista. Ensimmäisen puolikkaan aikana olin silti enimmäkseen aavistuksen verran pitkästynyt - en pahasti, mutta vähän kuitenkin - enkä osannut oikein päättää, pidänkö kirjasta vai en. (Ensimmäisen neljänneksen olin kyllä myös ärsyyntynyt, koska Sol on raivostuttava, itsekeskeinen kakara, jolla on vielä raivostuttavampi, ylihuolehtiva, sokeasti paapova ja palvova lässyttäjä-äiti.) Loppua kohti tekstiin tuli paremmin imua mutta en vieläkään pääse selvyyteen mielipiteestäni. Osittain vaikuttavakin, mutta silti jotenkin laimea. Ihan pikkuisen.
Ensimmäinen lause: On heräämisen aika.
Ranskankielinen alkuteos: Lignes de faille (2006)
Kustantaja Gummerus 2008, 3. painos, suom. Annikki Suni, 382 s.
Tämä odotteleekin minulle yöpöydällä! Paha vaan, että eilinen kirjastokäynti taisi lykätä sen vieläkin alemmas pinoon. Mistä ihmeessä löytäisin aikaa lukea? Mokomat työt..
VastaaPoistaLukuaikaa ei tosiaan ole ikinä tarpeeksi, turhauttaa ajatellakin kuinka monta kiinnostavaa kirjaa on olemassa, odottamassa vuoroaan!!
VastaaPoista