Valokuvakirjainnostus iski Kauniiden hevosten maan myötä ja kirjastokäynnillä piti napata pari lisää ihailtavaksi. Niistä ensimmäisenä katselmuksessa Tiina Itkosen pohjoisnavan naapureita, maailman pohjoisinta kansaa, polaarieskimoita esittelevä Inughuit.
Kirja tarjoaa kurkistuksen Pohjois-Grönlannin elämään, jossa perinteet kohtaavat modernin maailman. Koiravaljakko on edelleen varmin kulkuneuvo ja jääkarhunnahkahousut lämmittävät edelleen parhaiten pakkasessa, mutta sisätiloissa selataan farkut jalassa nettiä.
Kuvat yksityiskohtineen kertovat paljon ja lisävalaistusta saa tekstiosuuksista. Ote Itkosen omista muistoista:
"Kun suljen silmäni, olen Thulessa, ja hiljaisuus on täydellinen. Valon siniset sävyt tanssivat lumessa, jäävuoret hehkuvat turkooseina. - - Thulessa ei ole teitä, joita pitkin pääsisin pois. Kävelen omia polkujani. Thulessa ei ole puita. Näen horisontin kaukana joka suunnassa. En osaa arvioida etäisyyksiä. En ole tottunut näkemään näin kauas.
En myöskään ole tottunut aikakäsitykseen, jossa kaikki tapahtuu immama agaqu - ehkä huomenna. Seuraavana päivänä sanotaan taas immama agaqu. Polaarieskimot elävät sään ja vuodenaikojen mukaan. Jos sää sallii, miehet lähtevät metsästämään ja perheet saattavat matkustaa naapurikyliin sukuloimaan - vaikka keskellä yötä. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Asioille on niin paljon aikaa kuin niihin tarvitaan."
Jälkimaku kokonaisuudesta: siellä ylhäällä taitaa asua onnellisia ihmisiä!
(Ai niin, valokuvakirjoissa on yksi vika: mokomat eivät meinaa mahtua skanneriin. Tämäkin on oikeasti neliönmuotoinen.)
Kustantaja Libris 2004, 153 s.
Oletko tutustunut valokuvakirjaan Maailman ihanin tyttö? Se muistaakseni voitti viime vuonna kauneimman kirjan palkinnon. Se oli niin kaunis kirja (myös ajatusmaailmaltaan), että piti itsellekin hyllyyn hankkia!
VastaaPoistaOlen kuullut siitä kehuja aiemminkin mutta en ole vielä itse tullut tutustuneeksi, kiinnostaa kyllä!
VastaaPoista