Michael Cunningham: Säkenöivät päivät
Tähän aion kyllä palata vielä, mutta aika pian kirjan aloitettuani tuli sellainen olo että juuri silloin ei yhtään huvittanut jatkaa.
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Jossain sivun 70 paikkeilla alkoi tuntua että vitsi meni jo, eikä asia siitä enää kummemmaksi muuttuisi. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä että kirjan idea on todella hyvä!
Yasunari Kawabata: Kämmenenkokoisia tarinoita
Luin muutaman Kawabatan lyhyen novellin, ja vaikka toisaalta pidinkin niistä, en tuntunut saavan niistä irti oikein mitään mikä olisi itseäni puhutellut. Todennäköisesti en vaan tajunnut. :) Uusi yritys joskus myöhemmin ei ole poissuljettu, koska jokin tässä keskeyttämisessä jäi kaihertamaan.
Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla
Kiinnostus vain lopahti. En edes muista miksi!
Doris Lessing: Kultainen muistikirja
Jun'ichirō Tanizaki: Avain
Nämä kaksi ovat ehkä harmillisimpia, koska molemmat olivat lukupiirikirjoja. Mutta niin vain kävi että kumpaakin lukiessani hyydyin suunnilleen sivulle 50. Lessingin kirjassa uuvahdin loputtomaan keskusteluun aiheesta joka ei erityisesti kiinnostanut, Tanizakin kohdalla tympäännyin ikäviin henkilöihin sekä heidän kieroutuneeseen julmuuteensa ja sairaisiin puuhiinsa.
Ei mikään paha määrä, kun nämä tosiaan ovat vähän pitemmältä ajalta. Aika harvoin tunnen tarvetta edes harkita kesken jättämistä, mutta kun kohdalle sattuu kirja jonka lukeminen tavalla tai toisella tympii, päätös napata kirjanmerkki pois sivujen välistä ja antaa kirjan olla on ihanan vapauttava. Suosittelen siis kesken jättämisen opettelemista niillekin jotka puurtavat jokaisen kirjan loppuun vaikka vastentahtoisestikin! :) Aiemmin tein itsekin niin mutta sittemmin olen todennut että mieluummin kulutan rajallista lukuaikaani johonkin mistä pidän. Joskus voisi jopa olla syytä tehdä nykyistä raaempiakin keskenjättämispäätöksiä, jos tuntuu siltä ettei kirjasta ole tulossa mitään erityistä elämystä.
P.S. En ajattele että ainutkaan mainituista kirjoista olisi huono, ne vain eivät sopineet minulle, ainakaan juuri silloin kun niitä yritin lukea!
Piti tähän sanoa, että on kyllä huonojakin kirjoja. Mutta toisaalta joku toinen usein silti tykkää niistä... Joskus joku kirja palkitseekin kun puskee vain tarpeeksi pitkälle, mutta useimmiten jätän kesken mikäli kirja ei vie mukanaan yhtään. ja tuskin koskaan palaan kirjaan jonka olen jättänyt kesken kun luettavaa on muutenkin niin paljon. Hmm.
VastaaPoistaTotta, huonojakin kirjoja ON kyllä olemassa. :) Tähän ei vaan osunut ainuttakaan jonka ajattelisin olevan sellainen.
VastaaPoistaEipä munkaan tule yleensä palattua asiaan jos kirja on kerran kesken jäänyt... Tuon Cunninghamin olen jättänyt sitkeästi hyllyyn odottelemaan, koska sen kohdalla tuntui olevan enemmän kyse vain väärästä ajankohdasta. Tosin lukuyrityksestä on jo vuosi eikä edelleenkään ole näkynyt mitään olisipas kiva lukea tuo -inspiraatiota...! :) Toisaalta olen edelleen sitä mieltä että haluan sen joskus lukea.
Multa on lähivuosina jäänyt kesken vain Salman Rushdien Keskiyön lapset. Ja keskenjättöpäätöksen tein niinkin nopeasti kuin sivulla yksi. Kuulun siis tähän hulluun sakkiin, jonka on yleensä pakko puskea kirja loppuun:D Tosin yritän säästää itseäni niin, että pysyttelen erossa kirjoista, joista en luultavasti pidä kuten venäläiset klassikot:)
VastaaPoistaMinulla on taipumus jättää kirjoja aika helposti kesken, jos lukeminen ei edisty. Tosin aika helposti myös palaan uudelleen keskenjättämiini kirjoihin. Toisinaan mielentila ei vain ole oikea jollekin kirjalle. Mutta on niitä huonoja kirjojakin kyllä.
VastaaPoistaTuo Cunningham on minullakin hyllyssä, mutta en ole vielä edes kokeillut lukea sitä. Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta.
Ja Aamiainen Tiffanylla on jäänyt minultakin joskus kesken. Samoin nuo kaksi lukupiirikirjaa. :)
Sonja: Oma pikaisin keskenjättämiseni on muistaakseni tapahtunut Henri Charrièren Vanki nimeltä Papillonin kohdalla, noin sivulla kolme. :)
VastaaPoistaAika hyvin osaan onneksi itsekin vältellä kirjoja joista en todennäkäisesti pidä, mutta aina joskus pitää kokeilla että jospa sittenkin!
Kuutar: Hyvä etten ole ainoa joka on näitä jättänyt kesken! :D
Minä jätän nykyään ihan rohkeasti kirjoja kesken, sekä hyviä että huonoja (nuorempanahan tahkosin usein sitkeästi loppuun huonojakin opuksia). Joskus ei vaan ole oikea aika sille kirjalle, toisinaan taas ilmaantuu vaan niin paljon kiinnostavampaa luettavaa. Minulla on myös välillä niin monta kirjaa kesken, että joskus joku vaan unohtuu, kunnes huomaan, etten enää muista, mitä olin lukenut ja työnnän sen takaisin hyllyyn odottamaan uutta hetkeä.
VastaaPoistaMyönnettäköön, että minulla on kyllä vähän pöhkö tapa joskus hylätä kirja ihan loppusuorallakin. Esim. Cunninghamin Hours olin muutama vuosi sitten lukenut melkein loppuun (ehkä 4/5 kirjasta) kun kiinnostus vaan lopahti. Samoin kävi Victor Hugon Kurjien kanssa, viimeinen luku taisi jäädä lukematta. Ei mitään järkeä, tiedän :D
No, ehkä sen viimeisen luvun olisi vielä jaksanut puristaa loppuun mutta jos tuntuu siltä että täytyy keskeyttää, niin mikäs siinä sitten! :D
VastaaPoista