Vaikka olenkin blogivinkkien perusteella saanut lukea jo ties kuinka monta mahtavaa, mieleenpainuvaa kirjaa, huomaan toisinaan kaipaavani vanhaa kunnon löytämisen iloa. Sitä, että valitsen luettavakseni itselleni täysin tuntemattoman kirjan joka sattuu vaikuttamaan kiinnostavalta, ja saan riemukseni huomata että hei, tämähän on tosi hyvä!! Siksipä sain SPR-kirpputorin kirjahyllyjen välissä harhaillessani inspiraation ostaa muutaman juuri edellämainitun kaltaisen kirjan:
Mukaani lähtivät Edwidge Danticatin Näen, muistan, hengitän, Elaine Clark McCarthyn Haukkamies ja Peter Cameronin Andorra. Ihanaa tarttua johonkin ihan puhtaalta pöydältä! Riippumatta siitä, osoittautuvatko nämä helmiksi, huonoiksi vai keskinkertaisuuksiksi, teen saman vielä uudelleen.
Näiden kimppuun ajattelin käydä sitten kun olen hoidellut Humisevan harjun (loppusuoralla), minihaaste-Munron ja lainassa olevan Sade lankeaa, sekä yhden pikkuisen kirjan jonka välttämättä haluaisin ehtiä lukea juuri helmikuussa. Ja jos nyt sattumalta jollain on valmisteilla arvio jostain näistä ostoksistani, niin täytyy vaan jättää kyseinen teksti toistaiseksi lukematta. :)
:X mä en sano mitään noista kirjoista, ainakaan vielä ;) No en ole lukenut kuin yhden... Toivottavasti teit itsellesi hyviä lukulöytöjä! Mutta tiedän tunteen oikein hyvin - just nyt luen yhtä kirjaa, josta en ole lukenut missään ja se tuntuu mukavalta ja tästä syystä luen varmaan jenkkiuutuuksia myöskin tasaiseen tahtiin, kun niistä ei Suomessa kukaan bloggaa.
VastaaPoistaTuo alkaa olla minullekin tuttu tunne. Pohdin juuri hiljattain ihan samaa asiaa, ja aion kevään aikana lukea kyllä ihan täysin entuudestaan tuntemattomia kirjoja. Sellainen virkistää ihan varmasti! Mukavia lukuhetkiä sinulle näiden kirjojen parissa :)
VastaaPoistaTuo on tuttu ongelma, mistä kirjoitat! Tavallaan se blogimaailman kääntöpuoli. Varsinkin jos ja kun moni bloggaa uutuuskirjoista paljon, tahtoo samoja kirjoja vielä pyöriä samaan aikaan monessa blogissa.
VastaaPoistaMutta, jotenkin olen itse onnistunut vielä säilyttämään tuota löytämisen iloa, niin kirjastossa kuin kirppiksilläkin. Juuri joulun alla kannoin kotiin valtavan pinon kirppikseltä kirjoja, joiden julkaisusta jo useampi vuosi.
Luulen, että itselläni se suurin ongelma on siinä, että mistä ihmeestä kaikki se aika lukea kaikki ne ihanat kirjat ;)
Satu, mainitsit kirjan, joka mun on ihan pakko lukea, on aikaa tai ei! Peter Cameronin Andorra. Hänen The Weekned kirjansa oli niin vaikuttava, että olen nyt lähestynyt tutuinta kustantamoani ja pyytänyt lisää Cameron -suomennoksia. Luen ehkä vain yhden kirjan vuodessa englanniksi, mutta kun Kirsi Piha tuota The Weekend teosta suositteli, minussa kilahti kello ja tilasin kirjan netistä heti.
VastaaPoistaSade lankeaa on erittäin vaikuttava kirja ja sain siitä eilen kiitosta lukijalta, joka oli sen kauttani löytänyt.
Humiseva harju vaikutti minuun nuorena paljon. En ole ehtinyt lukea sitä uudelleen, mutta olen nähnyt ko. kirjan pohjalta tehdyn elokuvan.
Nyt lähdenkin katsomaan, mikä on saatavuus Andorran kohdalla;-)
Siis, mistä saisin lisää aikaa lukea kaikki maailman ihanat kirjat...
Mutta eikö ole kummallista, että kirjoihin voi myös muodostua mustasukkaisuus- ja kateuden tunteita blogimaailmassa. Haluaa ehtiä ensimmäisenä lukemaan jonkun kirjan ja tuomaan sen esiin, ennen kuin saa lukea monet kerrat samasta kirjasta.
VastaaPoistaOlen yrittänyt itseäni silti tyynnytellä ja ajatella, että jokainen lukukokemus on silti erilainen ja ihmiset nostavat arvioissaan erilaisia näkemyksiä esiin. Kirjablogeja seuraavat myös satunnaiset kävijät, vaikka kommentit lähinnä pyörisivät saman piirin keskuudessa. Siksi kaikki arviot kirjoista ovat arvokkaita ja jollekin aina uusia.
Tiedän silti tunteen siitä, että löytää aivan uusia kirjoja, joihin uppoutuu tyhjin mielin. Tenttikirjallisuuteni ei yleensä pyöri blogien vakilukemistossa, mutta niihinkin on vaikea suhtautua täysin vapautuneesti, sillä jokuhan nekin on suositellut ja koonnut kurssilukemistoon. :)
Samoissa ajatuksissa on näköjään moni. Niin minäkin! Tosin Hannan huomio siitä, että satunnaiset kävijät tai kirjablogeja vain joskus lukevat saattavat löytää itselleen hyvän lukuvinkin vain yhdestä blogista, vaikka sama kirja (esim. hieno Harjukaupungin salakäytävät) arvosteltaisiin jokaisessa kirjablogissa. Ainakin itse olen huomannut tuollaisen ilmiön, mikä johtuu ehkä oman blogini luonteesta. Ainakin sillä koetan lohduttautua, kun kaikki tuntuvat lukevan samat kirjat.
VastaaPoistaSilti ja juuri siksi oma löytämisen ilo on ihanaa. En ole lukenut mitään sinun nyt esittelemistäsi kirjoista, mutta jään odottamaan arviotasi etenkin tuosta "Näen, muistan, hengitän"-romaanista, koska ostin sen joskus vuosia sitten lahjaksi äidilleni.
Näen, muistan, hengitän on kirja, jota en muistanut olemassa olevankaan. Olen sen joskus lukenut, muistaakseni pidin. Mutta en kirjoita sen enempää, ettei tule ennakko-odotuksia ;D
VastaaPoistaJään odottamaan sitä sun lukemana.
Itse olen jättänyt ihan jotkut kirjat rauhaan sen takia, että 'kaikki muut ovat ne jo lukeneet' blogeissa. Koska jos itse luen, niin en ehkä ihastu yhtä paljon - mutta sitten toisaalta myös käy niin, että kirjat eivät olekaan yhtään sellaisia, minkälaisen kuvan olen saanut toisten kirjoituksista. Mutta hyvä kirja on hyvä kirja.
Itse luen ihan vain sitä, mikä kiinnostaan. Kahlaan nyt Intiaa läpi. Se kun vain kiinnostaa. Sitten on vain se vaara, että blogi jää ihan marginaaliin - tai en mä tiedä, onko siihen muitakin syitä - eikä kukaan jaksa lukea blogia =I
Minusta on toisaalta kiva kun luetaan samoja kirjoja - on niin kiinnostavaa nähdä muiden erilaiset mielipiteet - mutta toisaalta on mukavaa myös se, että luetaan ihan erilaisia kirjoja. Oma lukufiilis polveilee joka tapauksessa aika arvaamattomasti, joten on hienoa että on odottelemassa monenlaista lukuvinkkiä.
VastaaPoistaEn usko että olen jättänyt siksi jotain lukematta, että monessa kirjablogissa on siitä kirjoitettu... joskus tosin on erilaisten ennakkotietojen takia vahvoja odotuksia suuntaan tai toiseen.
Sitä olen kyllä miettinyt, että oman mielipide saattaa muokkautua muiden mukaan jossain määrin. Yritän tehdä niin, että vaikka kirja olisi valikoitunut luettavaksi bloggausten pohjalta, kirjoitan kirjan luettuani heti oman juttuni ja käyn vasta sitten linkkaamassa muiden kommentit. Tässä on vähän laiskuutta mukana; jos lukisin muiden arviot juuri ennen omien ajatusten kirjaamista, kokisin joutuvani tekemään tekstit suuremmalla huolella ja miettien samalla muiden näkemyksiä. Tuntuu helpommalta käydä keskustelu sitten kommenttiboksissa *venyttelee velttona flanellipyjamissa*
Palatakseni vielä ihan alkuun: otsikkosi Löytämisen ilo kuvaa hyvin omia fiiliksiäni kun löydän jonkun kirjan "ihan itte"... eikä siitä varmaan koskaan luovu kokonaan, vaikka kuinka olisi hyviä vinkkejä muilta. Kirjojen hipeltäminen kirjakaupoissa ja kirjastossa on ihanaa aarteenetsintään - ja hupia vain parantaa ainakin minulle se, että voi sitten tuoda löytönsä blogosfäärin muillekin tiedoksi.
anni.m: Aikamoinen pino on mullakin odottamassa noita suomentamattomia kirjoja, jotka kieltämättä ovat kivoja tuosta mainitsemastasi syystä - tosin jostainhan niihinkin olen vinkit bongannut eli jotain odotuksia niitäkin kohtaan on. :) Monet olen kyllä onneksi merkinnyt lukulistalle jonkin yksittäisen arvion perusteella, enkä enää muista mistä sen löysin tai mitä siinä oikeastaan sanottiin. Ihan hyvä!
VastaaPoistaNaakku: Virkistää, tosiaankin! Toivottavasti löydät itsekin hyviä "mustia hevosia"! :)
Susa: Luulen että olisin tullut itsekin lukeneeksi säännöllisemmin tuntemattomia nimiä, ellen olisi päästänyt kirjojen osteluani lähtemään lapasesta. :D Nyt täytyy vähän epävarmojen tapausten kohdalla kysyä itseltä, että haluanko nyt ihan varmasti käyttää aikaa tämän lukemiseen, kun hyllyssä odottaa 150 muutakin kirjaa... Mistä pääsemmekin siihen, että aikaongelma tosiaankin on se suurin!!
Leena: Tuota Andorraa valitessani tuntuikin hämärästi siltä että olen kirjailijan nimen joskus jossain kuullut, ja myöhemmin tajusin että sinun blogissasi tietenkin! Eiköhän tuo ainakin kirjastosta löydy luettavaksi! :)
Hanna: Tunnistan kyllä itsessäni ripauksen tuota kuvaamaasi mustasukkaisuutta! :D
Paljon käsitellyistä kirjoista kirjoitettaessa saattaa välillä tulla motivaatiopula/muuten vaan jokin lukko, kun tuntuu että kaikki on jo sanottu - mutta pitäisi tosiaan muistaa että jollekin se oma teksti saattaa kuitenkin olla se ensimmäinen kirjasta luettu arvio. Aina en ole siinä ihan onnistunut, mutta täytyy jatkossa yrittää!
lumiomena: Blogisi kommentteja lukiessa tuntuu kyllä usein siltä että onnistut innostamaan kirjojen pariin niitäkin jotka eivät ole kaikkein intohimoisimpia lukijoita, mikä on loistava juttu! :)
Mari A.: Jätän myös usein "jokapaikankirjat" toistaiseksi lukematta mutta jos kirja kiinnostaa niin luen sen sitten joskus myöhemmin.
Luen myös vain sitä, mikä kiinnostaa - niitä kiinnostuksen kohteita sitten vain on vähän liikaa! :D Joskus saatan tarttua johonkin kirjaan vähän epäileväisin mielin, mutta kiinnostukseni sen on silti täytynyt jollain tavalla herättää päätyäkseen luettavaksi.
Intia on kiinnostava paikka/kirjallisuuden aihe, enkä usko että lukijoiden katoamisesta tarvitsee sen vuoksi juuri huolehtia! :) Juuri lukemasi Desai on ollut tutustuttavien listalla ties kuinka pitkään...
Booksy: Totta, on myös mukavaa ja kiinnostavaa lukea erilaisia näkemyksiä, varsinkin siinä tapauksessa että kyseessä on kirja jonka on itse jo lukenut - ja toisaalta myös silloin kun vielä mietin, haluaisinko lukea kyseisen kirjan vai en.
Ja omatkin mielipiteeni saattavat kyllä muokkautua muiden arvioiden vuoksi; joku on vaikka saattanut huomata jonkin asian jota itse en ollut tullut ajatelleeksi, ja se tuo kirjaan jonkin uuden näkökulman tms.
Iloisia löytämishetkiä niin sinulle kuin kaikille muillekin! :)
Yhteen aikaan kärsin samasta vaivasta ja välillä lukuinnostus tuntui lopahtavan kokonaan. Sitten keksin itselleni konstin: menin tietyn hyllyn eteen kirjastossa, laitoin silmät kiinni ja valitsin kirjan. Uskomattoman paljon tuli vastaan sellaisia kirjoja, joista en ollut lukenut suosituksia ja ihastuin näihin kirjoihin. Samalla tavalla kierrän kirppareita ja kierrätyskeskuksia, ja jos jokin kirja tuntuu minusta kiinnostavalta, ostan sen - ja näin olen saattanut löytää uuden suosikin :).
VastaaPoista(t. aamunkajo)
Hauskaa ja kannatettavaa löytöretkeilyä ! Itse yritän napata aina kirjastoreissulta mukaan sellaisia kirjoja, jotka vaikuttavat kiinnostavilta mutta joiden nimi tai tekijä ei välttämättä sano ( juuri ) mitään. Välillä tekee löytöjä, toisinaan taas ei... ;-)
VastaaPoistaItselleni kirjablogit ovat mitä parahin lähde löytää mieluisaa luettavaa. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte jakaa lukemanne ja annatte hyviä ideoita meille tavallisille lukijoille :-)
Aamunkajo: Silmät kiinni valitseminen on käynyt joskus mielessä mutta en ole käytännössä kokeillut, ainakaan vielä! :) Aiemmin valitsin lähes kaiken lukemiseni myös kiertelemällä siellä täällä ja poimimalla sen mikä vaikuttaa kiinnostavalta, mutta nykyään niitä toinen toistaan houkuttelevampia suosituksia tulvii niin paljon kaikkialta että ne useimmiten jyräävät kaiken muun yli - kuten todettu, se aika ei vaan kaikkeen riitä! :)
VastaaPoistaPetriina: Kirjablogit todellakin ovat loistavia paikkoja luettavan löytämiseen, ja kaikesta huolimatta olen todella iloinen kaikista saamistani vinkeistä. Miten moni hyvä kirja olisikaan muuten mennyt ihan ohi??? Kiitos itsellesi että seuraat kirjablogeja! :)
Olen tottunut siihen, että etsin useamman mielipiteen jo ihan alitajuisesti ennen kuin edes hiemankaan luotan siihen, mitä muut kertovat. Siksi uutuskirjojen kohdalla onkin niin kätevää, että voi useista blogeista löytää erilaisia kommentteja ja niiden pohjalta takertua kuvauksiin, joista uskoo tykkäävänsä.
VastaaPoistaLöytöretkeilyä harrastan myös sekä kirjastossa, että kirjakaupoissa. Tosin kirjakaupoissa se on vaikeampaa, juuri siitä syystä, että uutuskirjat on jo tiedossa.. Toisaalta, huomaan, että minulta on useinkin mennyt jotain uutuksia täysin ohi, eli olen varmaan huolimaton lukija ;)
Kirjastossa hyllyjen välissä vaeltelu onkin huippua. Tosin tuntuu joskus, että kirjastotäti katsoo sitäkin kummeksuen. Nykyään kun on outolintu, jos ei käytäkään tehokasta hakukonetta ja suunnista juuri sen tietyn kirjan luo :)
Riippuu vähän kirjasta - ja tietysti arviosta - kiinnostunko kerralla vai vaadinko useamman mielipiteen selvittääkseni haluanko lukea kirjan. Aika useinkin kirjat (varsinkin vanhemmat, uutuuksista niitä eri näkemyksiä tosiaan onkin usein helposti saatavilla) päätyvät lukulistalleni yhden innostuneen arvion perusteella, toisinaan jopa vähän vaistonvaraisesti vaikka yhden kiinnostustani kutkuttelevan lauseen vuoksi. :)
VastaaPoistaLöytöretkeily on antoisa harrastus! :)