Emily Brontë ei hienostele, vaan antaa kiihkeiden tunteiden vyöryä lukijan ylle: vihan ja raivon, pelon, hätäännyksen ja kuoleman yli yltävän pakonomaisen rakkauden. Tunnemyrskyjen lisäksi kirjassa riittää myös epämiellyttäviä henkilöitä. Ei välttämättä normaalisti mikään lukemaan innostava seikka, mutta tähän se jotenkin sopi. Tietysti se oli osittain ihan tarinan perustanakin - eihän suurta osaa koko jutusta olisi tapahtunut elleivät tietyt henkilöt olisi olleet juuri niin epämiellyttäviä kuin olivat - mutta sopimisella tarkoitan sitä, että moni kohtaus olisi tuntunut ällöromanttiselta ja yliteatraaliselta, mikäli henkilöt olisivat olleet ihastuttavan rakastettavia.
Kertojana toimivan herra Lockwoodin olemattoman pieni rooli tuntuisi nykykirjassa oudolta. Hänellä ei ollut juuri muuta tehtävää kuin olla olemassa, jotta hänelle voitiin kertoa tarina. Humisevassa harjussa tämäkin seikka kuitenkin vaikutti aivan asianmukaiselta.
Tämä oli ensimmäinen klassikkohaastetta varten lukemani kirja, ja klassikoiden kaanonissa Humiseva harju kyllä onkin paikkansa ansainnut. Tätä helppolukuista, vahvaa ja mukanaan vievää tarinaa voin suositella vaikkapa muillekin haasteeseen osallistuville!
Ensimmäinen lause: Olen juuri palannut vuokraisäntäni luota, ainokaisen naapurin, joka minulla täällä ylimalkaan on vaivoinani.
Englanninkielinen alkuteos: Wuthering Heights (1847)
Kustantaja Otava 2006 (1. kerran suomeksi julk. 1927), suom. Juhani Lindholm, 598 s.
Mä niiin odotan, että pääsisin sen kimppuun. Ihastuin niin kovin Kotiopettajattaren romaaniin ja luulen, ettei kirjailijasisko pistä yhtään sen huonommaksi.
VastaaPoistaMä taas haluan tämän jälkeen päästä käsiksi Kotiopettajattaren romaaniin! :) Eiköhän se tule vielä saman haasteen puitteissa luettua.
VastaaPoistaEn tiedä, mikä tässä tökki, mutta minulle Humiseva harju oli pettymys. Ehkä itsellä ei vain kertakaikkiaan ollut sopivaa fiilistä, koska yltiöpäinen tunteellisuus ja teatraalisuus tuntui yksinomaan ärsyttävältä. Mutta en silti neuvoisi ketään olemaan kirjaa lukematta, klassikko on klassikko, vaikka voissa paistaisi.
VastaaPoistaOlen aina pitänyt Humisevasta harjusta ja jopa ohitse Kotiopettajattaren romaanin. Ja sitten on vielä Charlotte Brontën Syrjästäkatsojan tarina...
VastaaPoistaMinun pitäisi lukea tämä uudelleen, tykkään kovasti! Tämä sopisi lisäksi elokuvahaasteeseeni, koska sain juuri käsiini kirjasta tehdyn elokuvan...
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämä on jollain tavoin samanlainen Kotiopettajattaren romaanin kanssa, mutta jollain tavoin myös hyvin erilainen. Molemmat ovat jokatapauksessa huikeita lukukokemuksia.
VastaaPoistaTaitaa minun vaakani silti kallistua Kotiopettajattaren päätyyn jos mietin kummasta pidin enemmän. :)
Minulle tämä oli pettymys! Tätä niin moni on hehkuttanut, että odotin itseni rakastuvan kirjaan! Henkilöhahmot eivät kuitenkaan ihastuttaneet ja loppuvaikutelma oli neutraali. En saanut otetta hahmojen tulisesta rakkaudesta ja jäi jotenkin teennäinen olo.
VastaaPoistaHarmi, sillä odotin kirjalta paljon. Kotiopettajattaren romaani oli mielestäni parempi, muttei tajunnanräjäyttävä.
Taisin itse lukea kirjan sopivan vaikutteille alttissa iässä nuorena, sillä pidin siitä luultavasti enemmän kuin ehkä olisin näin vanhempana pitänyt. Suunnitelmissa on kyllä ollut lukea kirja uudelleen, mutta nyt englanniksi.
VastaaPoistaOlen myös nähnyt kirjasta tehdyn sinänsä vähän kehnonlaisen filmatisoinnin, jonka seurauksena Heethcliff muistuttaa mielessäni ikuisesti ihanaa Ralph Fiennestä :) Ah.
Niin, ja kaverin nimihän on toki Heathcliff eikä mikään Heethcliff. Jälkimmäinen kuulostaakin enemmän joltain hollantilaiselta tulppaaninviljelijältä kuin nummien karismaattiselta murjottajalta.
VastaaPoistaAmma: Tunteellisuutta ja teatraalisuuttahan tässä tosiaan oli ja ne saattavat erittäin ymmärrettävästi ärsyttää! Omassa lukukokemuksessani kuitenkin, kuten kirjoitin, henkilöiden epämiellyttävyys onnistui jotenkin kompensoimaan asiaa niin ettei ärsytyskynnykseni päässyt ylittymään.
VastaaPoista(No, Linton Heathcliff kyllä ylitti ärsytyskynnykseni moneen kertaan. Haluaisin antaa hänelle selkään. Kovaa.)
Leena: Odotan jo sitä että ehdin tutustua sisarusten tuotantoon enemmän!
Ahmu: Kävin kurkkaamassa traileria YouTubesta, voisin kyllä katsoa elokuvankin joskus!
peikkoneito: Jo ennen Kotiopettajattaren romaanin lukemista mielikuvani kirjojen "suhteesta toisiinsa" on sellainen kuin sanot. Saapa nähdä kummasta pidän enemmän!
Emilie: Niin siinä välillä käy, harmi! Mua varmastikin tässä tapauksessa auttoi se, etten oikeastaan odottanutkaan ihan huikeaa hurmaantumista vaan ihan vain hyvää lukukokemusta, ja sen sainkin.
Miia: Olen jotenkin onnistunut nuorena ohittamaan kaikki klassikot joita monet siinä vaiheessa lukevat. Tai siis totta puhuen skippasin ne ihan tarkoituksella koska ajattelin silloin että klassikko=tylsä... :D
Oon jo tosi kauan halunnu lukee Humisevan Harjun, mutta oon jotenkin jättäny sen sikseen. Mutta nyt kun oon saanu varmistuksen ettei se oo tylsä ja vaikealukuinen,) niin kuin minulle kerrottiin,) taidanpas pistäytyä kirjastossa :D
VastaaPoistaEnpä minä ainakaan ollenkaan tylsistynyt, joten hae toki kirja luettavaksi! :)
VastaaPoista