Se, että kirjasta on puhuttu niin paljon näkyy ja tuntuu kuitenkin nyt, kun yritän itse saada sanottua siitä jotain. Lyö jokseenkin tyhjää. Mutta kokeillaan nyt edes vähän jotain saada aikaiseksi.
En saanut mitään elämää suurempaa lukukokemusta, voi olla ettei kirja yllä edes vuoden top kymppiini, mutta pidin siitä kyllä. Ja koska odotukseni onneksi olivat järkevästi mitoitetut, en ole tippaakaan pettynyt. Kerronta lähti viemään mukanaan hyvin heti alussa ja kieli miellytti. Huomasin, että vaikka jotkin Oksasen koukeroiset kuvailut olivat melko samantyyppisiä kuin ne, joita juuri Larssonin kohdalla moitin, tällä kertaa pidin niistä. Ne olivat luontevampia ja sujuvampia, tuntuivat todella rikastuttavan tekstiä. Ja niistä huolimatta kirja oli yllättävän helppolukuinen. Taisin odottaa jotain vähän vaikeampaa, vaikka ihan järjellä ajatellen olisi tietysti voinut päätellä, että kirjasta tuskin olisi tullut myyntimenestystä jos se olisi kovin hankalasti lähestyttävä.
Yksi parhaista puolista kirjassa oli Viron historian avaaminen, ja tästä heräsi kyllä halu lukea aiheesta lisää. Minulle mieluisin tapa tutustua historian tapahtumiin on lukea kaunokirjallisuutta tavallisista ihmisistä niiden keskellä, ja siihenhän Puhdistus on juuri omiaan.
Nuoren Zarankin tarina kyllä kiinnosti, mutta vahvempi ja rankempi kokemus oli monista koettelemuksista selvinneen ja varsin kyseenalaisiakin valintoja tehneen Aliiden elämästä lukeminen. Kirjan myös melko hiljattain lukenut Karoliina ehdotti, että Aliiden tiettyyn asiaan kohdistuvan pakkomielteen taustalla saattaisi olla muutakin kuin rakastuminen, että Aliiden mielenterveys ei alun perinkään olisi ollut täysin vakaa. Tämä onkin uskottava ajatus, sillä sen verran pitkälle hän ratkaisuissaan menee. Kiinnostavaa on ajatella myös Zaran isoäidin kokemuksia, joista suuri osa jää lukijan mielikuvituksen varaan.
Olen tyytyväinen, että kirja tuli Kuusi kovaa kotimaista -haasteen myötä viimein luettua.
Ensimmäinen lause: On yritettävä kirjoittaa muutama sananen, jotta järki pysyisi päässä eikä mieli murtuisi.
Ulkoasu: Kansi on hieno, pidän värityksestä ja kuvan rajauksesta. Päällyksen alkup. kuva: Riikka Eiro, päällys: Sanna Sorsa.
Kustantaja WSOY 2009, 20. painos (1. painos 2008), 375 s.
Minä luin Puhdistuksen aikanaan melkoi tuoreeltaan ja kirja vaikutti, vavisuttikin. Silti se oli samalla niitä harvoja kirjoja, joita lukiessa tuli ihan paha olo. Ehkä Puhdistus oli minulle liiankin rankka? Hieno romaani se kyllä on.
VastaaPoistaMinä luin Puhdistuksen englanninkielisen käännöksen ja ihastuin oitis Oksasen tyyliin. En ihmettele ollenkaan kirjan suosiota ja maailmanmenestystä. Kerrassaan hienoa, eikä kyse kuitenkaan ole mistään heppoisesta ja viihdyttävästä aiheesta. Minuunkin tarina vaikutti voimakkaasti ja kirja on jäänyt muistiin yhtenä parhaista pitkään aikaan.
VastaaPoistaKatja: Hieno tämä tosiaan on, ja vaikuttava. Jostain syystä en kuitenkaan, tapahtumista huolimatta, kokenut tätä kauhean rankaksi - kai sekin on riippuvaista joistakin sopivien palasten kohdalleen loksahtelusta kuten kirjoihin suhtautuminen yleensäkin...
VastaaPoistasannabanana: Pidin myös tyylin ja sisällön yhdistelmästä, ja aihe on tärkeä joten on hienoa että kirjasta on tullut suosittu.
Minä pidin tästä aikoinaan paljonkin ja tämä taisi olla jopa ensimmäinen Oksaselta lukemani kirja, ellen väärin muista. Tosin nyt huomaan, että muistikuvani kirjasta ovat aika hatarat, että vaikka tarina on raaka ja rankka, niin vain palasia siitä jää muistoihin.
VastaaPoistaEnsimmäinen Oksanen tämä oli myös mulle. Saapa nähdä paljonko itse tästä muistan myöhemmin, usein tuntuu jäävän vaan noita palasia vaikka kirja olisi ollutkin vaikuttava.
VastaaPoistaMinä luin tämän vuosi sen jälkeen, kun Oksanen sai Finlandian. En muista ihan tarkkaan. Sen muistan, että kirjan tarina veti ja pidin Puhdistusta mielenkiintoisena kirjana juuri tuon Viron historian vuoksi. Kovin vaikuttavana en ehkä kirjaa kuitenkaan pitänyt, koska muistelen, etten jäänyt hahmoihin mitenkään erityisesti kiinni, kuten minulle tuppaa käymään, jos kirja osuu johonkin itselle merkittävään juttuun.
VastaaPoistaHenkilöt taisivat jäädä itsellenikin aavistuksen turhan etäisiksi, ja siitä varmaan johtuu että vaikka koinkin tarinan jotenkin "ulkoisesti" vaikuttavana, se ei silti tuntunut erityisen rankalta luettavalta.
VastaaPoistaMinä pidin kovasti Puhdistuksesta :) Odotin jotain vaikeampaa, mutta sainkin Viron historiaa ja vahvoja ihmiskohtaloita hyvin kirjoitetussa ja -ymmärrettävässä tarinassa.
VastaaPoistaTuo tyylillinen helppous pääsi tosiaan yllättämään mutkin!
VastaaPoista