Alku ei nytkään ollut kovin lupaava. Parin ensimmäisen sivun ympäripyöreältä tuntuvan johdannon jälkeen olin melkein valmis jättämään homman sikseen, mutta komensin itseni jatkamaan, koska tämä oli viimeinen luettava kirja Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen. Jonkinlainen käännekohta sijoittuikin jo seuraavalle sivulle, jolla hihittelin juurakoihin kiroillen kompastelevalle kapteeni Kaarnalle.
Siitä teksti lähti paremmin avautumaan vaikka lievää tihkaisua olikin edelleen havaittavissa. Mutta pikkuhiljaa tutustuin paremmin tuohon jatkosodan konekiväärikomppaniaan, aloin muistaa kuka on kuka ja sulauduin porukkaan. Kunnes satakunta sivua ennen loppua mieleen hiipi jo ennakkoon haikeus pian koittavasta erosta. Jatkuvasti mukana oli tietysti myös pelko siitä, kuinka moni ylipäätään selviäisi sinne loppuun saakka.
Kirja näyttää sodan koko kirjon onnistumisen riehakkuudesta epätoivoisimpiin hetkiin, levosta taisteluihin ja nälän kärsimisestä rauhallisempiin päiviin vallatussa Petroskoissa. Itkettää ja naurattaa. Koko sotimisen järjettömyys käy mielessä monta kertaa, kun vastaan tulee yhtä pelokkaita vastapuolen sotilaita surkeissa varusteissa. Kun vaan voisi lopettaa kaiken tällaisen ikuisiksi ajoiksi.
Lopulta kirja yllätti todella positiivisesti. Linna tekee henkilöistään niin eläviä. Ja se Rokkakin, sehän on ihan huipputyyppi. Runsas murteiden käyttökin epäilytti etukäteen, mutta siinä missä repliikkien kuuntelu enemmän tai vähemmän ärsytti elokuvassa, lukiessa nekin tuntuivat vain mahtavan aidoilta.
Päällimmäisenä jälkimakuna on juuri se ennakoimani haikea ikävä kaiken yhdessä koetun jälkeen. Kiitos siis Koskela, Hietanen, Rahikainen, Vanhala ynnä muut, kaikesta, mutta tämän lukukokemuksen kannalta varsinkin hyvästä seurasta. Palaan vielä joskus.
Ensimmäinen lause: Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas.
Ulkoasu: Luin kirjan komeana mutta epäkäytännöllisen painavana kuvitettuna laitoksena, joka sisältää runsaasti autenttisia sodanaikaisten piirtäjien töitä. Kyllähän ne toivat lukemiseen kiinnostavan lisän! Päällyksen kuva: Alexander Lindeberg.
Kustantaja WSOY 1995, (kuvitetun laitoksen 2. painos, teoksen 46. painos, 1. painos 1954), 394 s.
Minä luin Tuntemattoman ysillä ja rakastuin siihen täysin ja ehdoitta. Se on edelleen yksi rakkaimmista romaaneista ikinä. Oikeastaan sen ohi menee vain Linnan toinen upeus: Täällä Pohjantähden alla.
VastaaPoistaRokka on ihan paras! Ja kaikki murteet! :D
Komppaan Tinttiä, minäkin luin ysillä ja ihastuin heti:) Mutta oikeasti olen vähän kateellinen sinulle, kun sait kokea tämän lukuelämyksen aikuisena ja vieläpä niin, ettei elokuvakaan ole puhkikatsottu eli sait lukea kirjan "tuoreena". Pitäisikin lukea tämä taas joskus, klassikko ehdottomasti.
VastaaPoista9-luokkalainen poikani lukee tätä juuri koulua varten ja pitää lukemastaan lukupäiväkirjaa sekä opettajalle että äidille (epävirallisesti ja suullisesti =D), joka vaatii joka päivä kommentit päivän lukusaldosta.
VastaaPoistaOlen itse lukenut sekä tämän että Sotaromaanin, joka sisältää sensuurin vaatimat poistot. Elokuvakin on tullut katsottua melko monta kertaa. Silti Täällä Pohjantähden alla on paljon,paljon rakkaampi.
Mulla on Täällä Pohjantähden alla(kin) vielä lukematta. Kaiken siitä bloggareilta kuulemani jälkeen olen vakuuttunut siitä että se on loistava, ja odotankin aika innokkaasti sen lukemista. Tuossa se on hyllyssä ja vähän jo sitä hiplailin, mutta ei nyt ehkä ihan heti tähän perään. Ensi vuoden aikana, luulen!
VastaaPoistaKai se on ihan hyvä että on nuorempana jättänyt klassikot lukematta, saapahan nyt tutustua moneen mielenkiintoiseen kirjaan... ;)
Olen Tuntemattoman kertaalleen lukenut ja tykkäsin kovasti! Lukemisesta on kuitenkin jo sen verran aikaa, että kovin tarkasti en sitä pysty analysoimaan. Kirja löytyy omasta hyllystämme, uusintaluku on luvassa jossain vaiheessa! Elokuvan olen katsonut useampaan kertaan ja onhan se vaikuttava.
VastaaPoistaEhkä pitää elokuvaakin (jompaa kumpaa) kokeilla vielä nyt kun tarina on tuttu. :)
VastaaPoistaMinä en ole koskaan saanut luettua loppuun vaikka aloittanut olen useamman kerran. En tiedä mikä siinä on mutta parinkymmenien sivujen jälkeen innostus yksinkertaisesti hiipuu ja hylkään koko ajatuksen. Kyllä minä jossain järkeni sopukoissa teidän että se pitäisi ja kannattaisi lukea, mutta ei vaan pysty :D
VastaaPoistaVähän sellaista väkisin vääntämistä oli tuo alku tosiaan mullakin, mutta kannatti kyllä jatkaa! :)
VastaaPoistaMinä olen tämä kerran lukenut juuri yläasteen päätyttyä. Meidän piti yläasteella lukea arpaonnen suoma luku Tuntemattomasta, mikä oli mielestäni typerää: kuka nyt haluaa lukea yhden luvun keskeltä kirjaa? Sen jälkeen päätin lukea teoksen kokonaisuudessaan, ja pidin siitä paljon. Mutta kuten niin monella muullakin, Pohjantähti-trilogia ajaa edelle. :) Nyt olen ajatellut itsenäisyyspäivän kunniaksi lukea Tuntemattoman uudelleen, jos vain suinkin ehdin.
VastaaPoistaEnpä muista tuollaiseen tapaan aiemmin törmänneeni. Aika erikoinen ratkaisu kyllä! :)
VastaaPoistaMinulla on kummallinen rakkaussuhde Tuntemattomaan, olen nimittäin katsonut sekä Laineen että Mollbergin versiot varmaan kolmisenkymmentä kertaa, kumpaisenkin. Tuntematon sotilas on Talvisodan ohella yksi suurimmista leffasuosikeistani ikinä, mutta nolon tästä asiasta tekee se, etten ole koskaan lukenut kokonaan Linnan kirjaa. Olen aloittanut sen lukuisia kertoja, mutten ole koskaan lukenut sitä loppuun asti. Rakastan kirjaakin, siitä se ei siis kiikasta, mutta voi olla että kärsin tuosta Amman mainitsemasta seikasta; tarina on siis jo ennestään läpeensä tuttu. Tiedän kyllä että kirjallakin olisi varmasti paljon (uutta!) annettavaa, joten minäkin aion kyllä ehdottomasti lukea Tuntemattoman joskus loppuun asti. :)
VastaaPoistaMainio päivä postata tästä kirjasta (vaikka Tuntemattoman tapahtumat sijoittuvatkin jatkosotaan)! Tänään kun on talvisodan alkamisen vuosipäivä.
Ohoh, tuolla elokuvakokemuksella tarina voi tosiaan jo tuntua liian tutulta! :)
VastaaPoistaEnpäs hoksannutkaan tätä onnistunutta ajoitusta. Oikeastaan oli tarkoitus lukea kirjaa hitaammin, niin että bloggaaminen olisi ajoittunut itsenäisyyspäivään (mulla on siis pakkomielteenä kirjoittaa kirjoista siinä järjestyksessä kuin olen saanut ne luettua...) mutta tämä veikin sitten mukanaan niin että hidastelu unohtui. :)
Minäkin kuulun heihin, jotka ovat koulussa tämän lukeneet, itse lukiossa. Opettaja kertoi, että Tuntematon tulee luettavaksi, joten minäpä sukkelana likkana painelin kirjastoon ja lainasin kirjan, ja siinä sitten otin ja luinkin sen melkein yhdeltä istumalta. Seuraavalla tunnilla ilmeni, että kirjasta kirjoitettaisiin lukupäiväkirja. Hups. Tuli sitten vaan yksi merkintä siihen päiväkirjaan :)
VastaaPoistaPari vuotta sitten ajattelin lukea uudestaan, mutta se yritys tyssäsi heti alkuun, se alku ei tosiaan oikein vedä. Ja elokuvaa en ole koskaan jaksanut katsoa, kumpaakaan versiota.
Mulla Tuntematon on kestänyt jo pari lukukertaa, ja vieläkin tuntuu että voisi lukea uudestaan.... ja parissa kohdassa on itkettynyt molemmilla kerroilla. En tiedä itkettäisikö enää, voipi olla että olen vanhemmiten vähän kovettunut.
VastaaPoistaTässä tehoaa itse tekstin lisäksi myös tietty todellisuuspohjaisuus; ei voi olla muistamatta, että oma ukki on joskus ollut samantapaisissa tilanteissa.
Miia: Mitäs sitä turhaan päiväkirjaan löpisemään kun homma kerran hoituu tehokkaamminkin... ;) Elokuvaa ajttelin tosiaan kokeilla uudelleen, mutta en nyt vielä ole ihan vakuuttunut siitä että jaksaisin sitä katsoa.
VastaaPoistaBooksy: Varmasti luen itsekin uudelleen. Ja tuo on totta mitä sanot todellisuuspohjaisuudesta. Usein muutenkin ajattelen sota-aiheisia kirjoja lukiessani, että "vaikka juuri tämä tarina ei olekaan totta, niin kuinkahan moni tämän kaltainen on" - mutta tässä tuo todellisuus tuli kyllä reippaasti normaalia lähemmäksi.
Minäkin luin tämän yläasteella ja meinasin kuolla tylsyyteen. En ylipäätään jaksa lukea sotaromaaneja. Kotirintaman jutut ja historia muuten kyllä kiinnostaa, mutta se itse sotiminen, poterot ja taistelut jne. Niin käsittämättömän tylsää!
VastaaPoistaTuo rintamalle sijoittuminenkin vähän ennakkoon arvelutti ja kirjan alkupuolellakin vielä mietin, että kuinkahan mielenkiinto mahtaa riittää. Luen mielelläni kirjoja, joissa kerrotaan ihan tavallisten ihmisten (lähinnä siis siviilien) kokemuksia sotien aikana, mutta en muista lukeneeni aiemmin mitään varsinaisista sotatoimista kertovaa. Jotain lyhyitä katkelmia on toki varmaan ollut, mutta kokonaan rintamalle sijoittuvat kirjat olen skipannut. Tämän kanssa siis sujui yllättävänkin hyvin, pitkälti niiden henkilöiden vuoksi, mutta sotakirjallisuuden lukemiseen noin muuten en saanut mitään erityistä herätystä.
VastaaPoistaOlen toki nähnyt elokuvan ja kuunnellut kirjan radioluennasta monia jaksoja,joten turhapa koko kirjaa on enää avata kun sen joka repliikin osaa melkein ulkoa-ei se enää silloin mikään ´tuntematon ´ole missään mielessä....
VastaaPoistaSodasta "Suur-Saksan .rinnalla yhteistä bolshevistista vihollista vastaan" ( kuten silloinen´ virallinen totuus´ kuului) tulee tänä vuonna kuluneeksi jo 70 vuotta. Emmekö jo vihdoin voisi mekin vapautua tuosta Euroopan hirvittävimmän ajanjakson hehkuttelusta. Jokainen venäläissotilaskin oli todellisuudessa jonkun rakas-eivät vain suomalaiset. Eivät tavalliset venäläiset tänne mitään hinkuneet- kyllä se oli Stalin ja hänen luomansa hirviömäinen järjestelmä ,joka heidät marssirivistöihin matkalle kohti kuolemaa pakotti-välittömän kuolemanrangaistuksen uhalla....Mielestäni V. Linna ja hänen kirjansa ovat maassamme jo saaneet moneen kertaan kaiken sen arvostuksen ja kunnioituksen, mitä minkään kirjan voi kohtuudellla edellyttää saavan.Nyt olisi jo korkea aika palauttaa se alas ´kansakunnan kaapin päältä´ takaisin sinne minne se kuuluukin: kirjahyllyyn kirjana muiden kirjojen joukkoon.
Tuntematon sotilas -romaani kuten Laineen siitä tekemä elokuvakin erittäin realistisen ja aidon tuntuisia ja elokuvan näyttelijävalinnat aivan loistavia ja täysin kirjaa noudattavaksi tunnistettavia hahmoineen. Vähän sama kuin tv:ssä esitetyssä venäläisessä Saatana saapuu Moskovaan -elokuvassa ja Bulgovin kirjassakin. Eikä todellakaan missään vaiheessa tylsiä. Tylsä on ihminen itse, joka ei tuollaista realismia jaksa.
VastaaPoista