Carol Shields: Tavallisia ihmeitä

Tavallisia ihmeitä sisältää Carol Shieldsin koko novellituotannon, yhteensä runsaat viisikymmentä novellia.

Ensikosketukseni Shieldsin tuotantoon oli aiemmin tänä vuonna lukemani romaani Pikkuseikkoja. Arvelin silloin hänen tarkkanäköisen tyylinsä sopivan oikein hyvin novellimittaisiin erilaisiin elämiin kurkisteluihin, ja Tavallisia ihmeitä vahvisti tuon olettamuksen. Se sisältää runsain mitoin ihmissuhteita - sekä pitkiä että vasta solmittuja, avioliittoja, vanhemmuutta, ystävyyttä. Paljon ihan tavallista arkipäivän todellisuutta, odotetusti.

Suuri osa novelleista on tyyliltään samanhenkisiä kuin tuo toistaiseksi ainut lukemani romaani. Toisen suuren joukon muodostavat eräänlaiset "ketjutetut" kertomukset, jotka etenevät aasinsiltojen kautta ja saattavat sisältää useita henkilöitä. Jotkut ovat kuin pieniä kokoelmia, sisältäen eri versioita otsikon aiheesta. Lisäksi seassa on muutamia kokeilevampiakin tekstejä, joista yleensä pidin vähemmän.

Tavallisia ihmeitä on toisaalta ihanan runsas, mutta tuo runsaus saattaa helposti kääntyä myös kirjaa vastaan; kuusi ja puoli sataa sivua novelleja on paljon, ja ähky luultavasti iskee jos tätä yrittää lukea liian nopeassa tahdissa. (Saattaa toki hitaamminkin lukiessa välillä puuduttaa.) Ja vaikka novelleissa monenlaisia aiheita ja näkökulmia riittääkin, ne ovat kuitenkin suurelta osin sillä tavoin samantyylisiä että sulautuvat mielessäni yhteen isoksi massaksi, josta en osaa enää juurikaan erottaa yksittäisiä henkilöitä tai tapahtumakulkuja, alkupäästä varsinkaan. (Ja taas pitää harmitella, etten ole oppinut vieläkään tekemään kirjoista minkäänlaisia muistiinpanoja lukemisen aikana.)

Sisällysluetteloa silmäillen sentään jotain palautuu mieleen. Pidin erityisesti novellista Särkyvää (jonka juuri lukaisin uudelleen). Siinä ainoan, vammaisen lapsensa hiljattain menettänyt pariskunta etsii taloa uudesta kaupungista, mikä saa kertojana toimivan miehen pohtimaan sitä, miten ostajaehdokkaat tutkivat heidän nykyistä taloaan, kohteliaasti mumisten ja etsien silmä tarkkana vikoja huone huoneelta, kunnes päätyvät pojan, Christopherin huoneeseen. "Voiko talon ilmapiiristä aistia, että siellä asui joskus lapsi, jolla oli pakkoliikkeitä, joka oli lähes sokea ja kuuro ja jolta puuttui tajunta siinä mielessä kuin se normaalisti ymmärretään? Ja silti hän oli - kenties sen voi päätellä huoneen ilmapiiristä - omalla tavallaan urhea, ja kuka tietää, vaikka hänellä olisi ollut aivan oma tapansa kokea maailma."

Muistan myös miehen, joka kehittelee mielessään eläviä persoonia naisista, jotka vain näkee tai kuulee mainittavan jossain nimeltä, ja rakastuu heihin. Vanhan pariskunnan, jonka mies halusi viettää kesät nudistileirillä, vaimo taas olisi mieluiten aina käyttänyt vaatteita monta kerrosta kerrallaan. Toisen avioparin, joka on hävittänyt kesänviettopaikastaan kaikki peilit. Naisen joka ryhtyessään kirjoittamaan tarinaa huomaa että näppäimistön i-kirjain on rikki, ja päättää yrittää kirjoittaa kiertäen kaikki tuon kirjaimen sisältävät sanat. Huivi-novellissa muuten esiintyy Ellei-romaanin Reta Winters. Muitakin Shieldsin tuotannosta tuttuja henkilöitä saattaa toki olla mukana, mutta tuon nimen muistin nähneeni romaanin takakannessa.

Shields luo eläviä, hengittäviä henkilöitä ja pienet arkiset sattumukset jaksavat olla yllättävänkin kiehtovia. En ole vieläkään ihan hänen tuotantonsa suurin ystävä, mutta kyllä meistä hyviä tuttavia on tullut. Monien avioliittokuvausten vuoksi nappaan tällä pisteen Avioliittojuonia-haasteeseen.

Englanninkielinen alkuteos: The Collected Stories (Alkuperäiset kokoelmat Various Miracles 1985, The Orange Fish 1989, Dressing Up for the Carnival 2000 sekä novelli Segue 2003)

Ulkoasu: Näyttävä kansi, tykkään! Kannen kuva: Rossi Xavier/Gamma/SKOY.

Kustantaja Otava 2008, suom. Hanna Tarkka, 656 s.