Aluksi esitellään Sergei Dovlatovin isoisät. Toinen heistä oli iso mies joka söi valtavasti ja käänsi kerran häntä konkkanokkajutskuksi haukkuneen kuorma-autokuskin ajokin poikittain sivukujalle puskurista nostaen. Toisella taas oli jopa Kaukasuksen mittapuulla erityisen kiivas luonne. Hänen kulmia kurtistaen mörähdetty arvoituksellinen huutonsa "ABANAMAT!", jonka merkitys ei koskaan hänen vaimolleen selvinnyt, lamaannutti ympäröivät ihmiset hiljaisiksi.
Kukin sukulainen käsitellään omassa luvussaan; setä josta tuli huijari, oikolukijana toiminut äiti joka saattoi kuvailla ihmisiä mainitsemalla miten nämä kirjoittivat tietyn sanan, serkku joka osasi luoda uraa vain vankilassa. Vaimon kohtaaminen oli "sekoitus jokapäiväisyyttä ja järjettömyyttä"; eräs ystävä unohti hänet humalaisessa illanvietossa Sergein asuntoon, jossa hän laittoi aamiaista ja totesi lähtiessään tulevansa kuuden maissa. Kuten tulikin, ja ryhtyi kaikessa rauhassa laittamaan ruokaa. Yksi luku on omistettu koiralle, jonka eräs tuttava totesi olevan ainut normaali kirjailijan perheessä.
Ihastuin Dovlatovin tyyliin. Teksti on lakonista, kaunistelematonta, riemastuttavan absurdia, hihityttävän humorististakin. Suurimman osan ajasta ei voi olla ihan varma, kuinka paljon tarinoista pitäisi uskoa. Mutta ei sillä ole väliä; näin hän sen kertoo, ja koska pidän hyvistä tarinoista, niin minähän uskon. Henkilöt ovat mainioita ja heistä on kerrottu niin vetävästi että kirjaa olisi mielellään lukenut paljon pitempäänkin - kun käännöskin vielä on luontevuudessaan ja sujuvuudessaan oikein onnistunut!
Rivien välissä välähtelee jatkuvasti neuvostoelämän todellisuus. Neuvostokriittinen Dovlatov sai aikoinaan kotimaassaan julkaistua ainoastaan kaksi novellia, muu osuus hänen tuotannostaan on julkaistu lännessä jonne hän lähti kun annettiin ymmärtää, että olisi parempi lähteä.
Suosittelen lämpimästi! Osallistun kirjalla Venäjää valloittamaan -haasteen mieskirjailijat-kategoriaan, ja toisen pisteenhän siihen saisi näppärästi vaikka lukemalla toisen Dovlatov-suomennoksen Matkalaukku, joka onkin jo hyllyssä... :)
Ensimmäinen lause: Isoisoisämme Moisei oli talonpoika Suhovon kylässä.
Venäjänkielinen alkuteos: Наши (1983)
Ulkoasu: Raikas ja kutsuva! Graafinen muotoilu: Varpu Eronen.
Kustantaja Idiootti 2012, suom. Pauli Tapio, 147 s.
Mukavaa, että lämpenit Meikäläisille ja että olet mukana Venäjä-haasteessa. Dovlatov on tosiaan pistämätön kertoja, joka saa hymyn huulille, vaikka välillä on kysymys melko absurdeista ja ikävistäkin asioista. Suosittelen lämpimästi myös Matkalaukun lukemista, se on yhtä lailla taattua Dovlatovia.
VastaaPoistaMulla odottaa tämä kanssa hyllyssä. Itse asiassa minun oli tarkoitus lukea tämä maratonini aikana eilen-tänään, mutta maratoni otti aikamoista takapakkia kun nousi kuume. Mutta tästä huolimatta aion lukea Meikäläiset joskus lähitulevaisuudessa!
VastaaPoistaJaana: Dovlatov kyllä vakuutti, ja Matkalaukun lukemista jo odottelen innokkaasti!
VastaaPoistaSonja: Luin tämän bloggaajien kimppamaratonin aikana, ja vetävänä tekstinä oli kyllä erinomaista maratonmateriaalia. Mutta kannattaa toki lukea maratonin ulkopuolellakin! ;)
Arviosi herätti kiinnostuksen Dovlatoviin ja tähän kirjaan. Mukavan lyhytkin.
VastaaPoistaTutustu ihmeessä, lyhyt on ja nopealukuinen muutenkin. :)
VastaaPoista